lauantaina, heinäkuuta 21, 2007

Lähdekirjallisuutta ja kommentteja korporativismista

Kansanedustajien, ministereiden, virkamiesten ja järjestövallan apparatsikkien viettäessä kesälomiaan aloitamme pikku hiljaa käynnistämään työryhmämme koneistoa loppuvuotta silmällä pitäen.

Annamme samalla muutamia hyviä kirjavinkkejä tietoonne, joidenka avulla olemme rakentaneet Teitä varten nelikantaista toimintamallia paremmin hahmottavia kaavioita.

Toki omakohtaisten ja muiden kokemuksiin saamiamme tietoja peilaten.

# # # # # # # # # # #

Sailas uskoo tupon olevan historiaa

Suomessa ei ehkä tehdä enää tulopoliittista kokonais­ratkaisua, sanoo valtiosihteeri Raimo Sailas. Sailas kertoo sanomalehti Länsi-Savon haastattelussa uskovansa, että työnantajat päättivät kuopata tupon kaikessa hiljaisuudessa jo ennen kevään eduskuntavaaleja.

Lähde: Helsingin Sanomat 14.7.2007

# # # # # # # # # # #

Nimimerkki Jasseri kirjoittaa osuvasti tuohon HS:n uutiseen liittyvässä keskusteluketjussa:

”Vaikka keskitetty tupo - laitettaisiin syväjäähän, niin kuitenkin kolmikannalla ja siihen entistä vahvemmin kytkeytyvällä pankki- ja vakuutusmaailmalla on niin paljon valtaa, että kulisseissa tapahtuu entistä enemmän ja pienessä piirissä puikkelehtien.”

# # # # # # # # # # #

Viimekertaisen kirjoituksemme pohjalta saimme lukijakysymyksen siitä, että mitä korporativismi muutamalla sanalla kerrottuna oikein on?

Annamme vastausvuoron maalaiskirjeenvaihtajallemme, joka astuttaa termin samalla tähän laajasti uutisoituun tupon historiaan siirtymisestä:

”Korporativismi = järjestövaltaan perustuva demokratiakäsitys.

Korporativismi pyrkii koko ajan piilottamaan totaalista luonnettaan ja irrottamaan kokonaisuudestaan osia, joidenka kohdalla on kuljettu tie elinkaaren loppuun.

Samalla järjestövaltaa käyttävät apparatsikit pitävät entiset valtasuhteensa visusti voimassa.”

# # # # # # # # # # #

Sitten otamme esittelyyn korparativismista kumpuavia toimintamalleja kuvaavia VOLF - kaavioita ja niiden rakentamisessa oivana apuna toiminutta lähdekirjallisuutta.

Järjestövaltaan perustuva demokratiakäsitys on varmasti monen vallanhaluisen uraihmisen unelma.

Pienellä ydinporukalla voidaan hoitaa todella isoja asioita ilman todellista ja arkipäivän tasolle ulottuvaa valvontaa.

Paperille kirjattujen asioiden ja ruohonjuuritason todellisuuden välillä vallitsee kasvava epäsuhta.

Esimerkiksi ”maan vakiintuneen korvaus – ja oikeuskäytännön” luojia erityistuomioistuinjärjestelmän ja lakisääteisten vakuutusten toimijoiden piiristä ei kukaan ole onnistunut tähän mennessä jäljittämään; saatikka yksilöimään.

Asiat vain ikään kuin tapahtuvat yhteisesti sovitun stasimaisen standardin mukaan.

KORPORATIVISMIN HARMAAN ALUEEN TOIMINTAA KAAVIOIN




- Klikkaamalla kaaviota hiirelläsi; saat sen ruudullesi isompana -



- Klikkaamalla kaaviota hiirelläsi; saat sen ruudullesi isompana -




- Klikkaamalla kaaviota hiirelläsi; saat sen ruudullesi isompana -


KORPORATIVISTISTA TOIMINTAA TAUSTOITTAVAA LÄHDEKIRJALLISUUTTA





- Klikkaamalla kansikuvaa hiirelläsi; saat sen ruudullesi isompana -






- Klikkaamalla kansikuvaa hiirelläsi; saat sen ruudullesi isompana -






- Klikkaamalla kansikuvaa hiirelläsi; saat sen ruudullesi isompana -







- Klikkaamalla kansikuvaa hiirelläsi; saat sen ruudullesi isompana -


KORPORATIVISMIN OLEMUSTA TAUSTOITTAVAA LÄHDEKIRJALLISUUTTA

Seuraavaksi muutamia edustamamme ”toimialan” ytimeen osuvia poimintoja muun muassa Osku Pajamäen kirjasta.

# # # # # # # # # # #

Osku Pajamäki
AHNE SUKUPOLVI – suurten ikäluokkien perintö

Ajatus Kirjat, Gummerus Kustannus Oy, ISBN 951-20-6938-5

sivu 63

Eläkejärjestelmä


On olemassa kaksi niin sanottua puhdasta sosiaaliturvan rahoituksen mallia: täydellisesti rahastoiva malli ja jakojärjestelmään perustuva malli. Sama koskee eläkejärjestelmää.

Täysin rahastoiva järjestelmä tarkoittaisi, että kukin sukupolvi maksaisi omat eläkkeensä työssäoloaikana kerätyillä maksuilla.

Puhtaassa jakojärjestelmässä työssäkäyvä sukupolvi puolestaan rahoittaa täysin edellisen sukupolven eläkkeet. Englanniksi jakojärjestelmän nimi on pay-as-you-go, kädestä suuhun.

sivu 64

Kumpikaan näistä järjestelmistä ei ole meillä käytössä. Suomalainen työ eläkejärjestelmä on sekoitus jakojärjestelmää ja rahastointia, ja sitä kutsutaan osittain rahastoivaksi malliksi.

Työeläkemaksu eli Tel –maksu jakaantuu työantajien ja työntekijöiden kesken ja vie suomalaisten palkkasummasta nykyisin noin 21,5 prosenttia.

Maksu kerätään työnantajalta. mutta kysymys on toki työntekijöille maksettavan palkan myöhentämisestä siten, että osa maksetaan eläkkeenä. Työntekijät ovat siis suostuneet pienempiin palkkoihin. Jotta saisivat vastineeksi eläketurvan.

Vuodesta 1993 työeläkemaksua on kerätty myös suoraan työntekijöiltä. Samalla on sovittu, että tuleva eläkemaksun nousu rahoitetaan puoliksi työnantajan ja työntekijän kesken.

Suuret ikäluokat ovat luoneet järjestelmän, jossa he maksoivat helposti raivaaja sukupolvien pienet eläkkeet ja sopivat samalla keskenään, että heidän lapsensa maksavat heidän suuret eläkkeensä.

Sivu 86

Oman ikäluokkani mediavaikuttajien, ja ex-nuorenkin roolina on toimia aika kiltisti ja rajatusti lähinnä massaviihteen tarjoajina.

Joka kerta, kun nuorempi ikäluokka on vahingossa sohaissut poliittisesti, on peli pantu heti poikki.

Suurten ikäluokkien mielestä tämä tuntematon sukupolvi käyttää mediaa luvattomasti ja vastuuttomasti, koska suuri ikäluokka ei sen toimintatapaa ymmärrä. Hentoiset kökkötraktori-aggressiot vaiennetaan nopeasti, tai maksetaan pois.

sivu 87

Iso asuntolaina syö kummasti nuorten radikalismia, eikä yhtenäistä mediapoliittista linjaa pääse syntymään.

Yksittäisten toimittajien pokka ei riitä pitämään kiinni omasta viestistä.

Toisaalta kaupallisella puolella koomisinta on oikeastaan vapaus tehdä ja sanoa aivan mitä huvittaa, kunhan sanat ja kuvat eivät häiritse mainostajien intressejä.

Sivu 165

Suuren ikäluokan päättäjät ovat kovaa porukkaa. He eivät ole koskaan olleet väärässä. Kaikki on tehty oikein.

Suuri ikäluokka oli myös mielipiteissään liikuttavan yksimielinen. Aivan kuin sitä olisi harjoiteltu yhdessä.

Kaikki takasivat toisensa kuin Agatha Christien ”Idän pikajunassa. ”

Kukaan ei ollut syyllinen, mutta selässäni oli sata puukkoa.

# # # # # # # # # # #

- Tästä klikkaamalla Osku Pajamäen/sd ja Eero Akaan – Penttilän/kok 12.3.07 Sanomatalossa eduskuntavaalien 2007 alla käytyyn vaaliväittelyyn -

# # # # # # # # # # #

Matti Wiberg
VALTA KUNNASSA

Professori Matti Wiberg varoittaa eliittivallasta: Kunnissa päätökset tehdään kaveriporukassa

”Kunnallispolitiikka on hyvin elitististä: tosiasiallisesti pieni virkamiesten ja muutaman johtavan poliitikon kaveriporukka tekee kaikki oleelliset päätökset. Politiikka on eliittivallan käyttöä. Monesti puoluetoveruudesta voi kaveruuden kannalta olla suoranaista haittaa. Olennaista on, että kaverit ovat tottuneet sopimaan keskenään, miten kunnan asiat päätetään. Ennustettavuus on luottamuksen perusta.”

Näin kirjoittaa Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg kirjassaan: Valta kunnassa. Wiberg pohtii kirjassaan mm. keillä kunnissa on valta.

Kirja julkistettiin Helsingissä 30.6.2005 Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) Polemia –sarjassa.

- Klikkaamalla tästä saat Valta kunnassa - kirjasta lisätietoa -

# # # # # # # # # # #

Sauli Niinistö
VIIDEN VUODEN YKSINÄISYYS

KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ TEOS. HELSINKI, ISBN951-85I-040-7, 2005

”Työelämän varsinainen koetinkivi liittyi ja liittyy varmasti yhä työehtosopimusten yleissitovuuteen. Tällä on tietysti paljon aineellista merkitystä itse työelämälle, mutta vielä olennaisemmalta näyttää sen valta poliittinen merkitys.

Pääpiirteissään kuvattuna yleissitovuus tarkoittaa sitä, että työehtosopimusta on noudatettava kaikissa työpaikoissa riippumatta siitä, onko työnantaja järjestäytynyt vai ei. Milloin työehtosopimus on niin edustava tai kattava, että sille voidaan antaa yleissitova merkitys, määritellään laissa.

Miten tällainen pykäläkiemura sitten voi toimia valtapolitiikan aineksena? Yksinkertaisesti siten, että mitä laajempi yleissitovuus on, sen laajempi on joukko, johon työmarkkinajärjestöjen tekemiä sopimuksia sovelletaan. Kysymys on siis olennaisesti pääsopijakumppaneiden SAK:n ja silloisen TT:n vaikutusvallasta. Kapeampi yleissitovuus merkitsisi, että useammilla työpaikoilla tehtäisiin sopimukset itse.

Ei voinut olla huomaamatta, että Lipposen ensimmäisen hallituksen loppuvuosina SAK:lainen kommentti yleissitovuuden laajentamisen tarpeesta pulpahti yhä useammin pinnalle. Ei voinut myöskään olla päätymättä siihen ajatukseen, että yleissitovuudelle liputettiin seuraavia hallitusohjelmaneuvotteluja silmällä pitäen.

Yleissitovuuden laajentaminen on aina kuulunut SAK:n keskeisiin tavoitteisiin, mutta 1990-luvun lopussa sen esille ottamiseen oli erityisiä syitä. Kaikki työllisyyteen ja työttömyyteen liittyvät kysymykset olivat kuluneen vaalikauden aikana aina osoittautuneet hallitukselle hankalimmiksi, eikä SAK ollut kovin mielissään lopputuloksista. Eräillä toimijoilla järjestäytymisaste oli alentunut niin paljon, että niiden kohdalla yleissitovuus tuli erityisen kyseenalaiseksi. Myös keskustan puheenjohtajan, Esko Ahon, lanseeraama työ reformi varmasti ärsytti SAK:ta. Oli siis vastaiskun aika.

Aho ja Ihalainen kävivät joulukuun 2. päivänä 1999 televisiossa keskustelun työreformista, joka sinällään sai runsaasti olennaisin poliittinen viesti. Ihalainen nimittäin otti esille olennaisin poliittinen viesti. Ihalainen nimittäin otti esille reformiin, ja onnistui saamaan Aholta jonkinasteista ymmärtämystä.

Kokoomuksessa tämä tulkittiin selväksi signaaliksi pitää keskustan ovet avoimina hallitusneuvotteluihin, joskin hyvin ymmärrettiin, että työreformiaan lieventävän keskustan ia Ahon oli taktisesti mahdotonta asettua kokonaan poikkiteloin SAK:n suhteen.

Ennen vuoden 1999 vaaleja asetelma oli se, että tuo työelämän kysymyksiä koskeva jännite, joka oli vallinnut koko Lipposen ensimmäisen hallituksen ajan, oli kylvetty myös seuraavan vaalikauden pohjalle.”

# # # # # # # # # # #

Katja Boxberg
Paavo Lipponen

Nemo, 2004, ISBN 952-5180-63-8

Porvariston härnääminen oli Kekkosen lempiharrastus.

Presidentti kannusti ylioppilaita kokeilemaan uutta ja rikkomaan tabuja.

Jo vuonna 1960 Ylioppilaslehden haastattelussa 6o-vuotias Kekkonen moitiskeli nuorisoa vanhoillisuudesta.

”Seuraan jatkuvasti ylioppilasmaailman tapahtumia. Tämän päivän ylioppilas on opinnoissaan tunnollisempi kuin monet aikaisemmat polvet. Ehkä se liiaksi laskettelee ’vanhoissa raiteissa’, kun on kysymys suurista yhteiskunnallisista ja kansallisista kysymyksistä.

Toivoisin, että opintojen ohella jäisi aikaa seurata oman yhteiskunnan ja maailman tapahtumia, joiden arvioinnissa pitäisi antaa tilaa ennakkoluulottomuudelle.

Haluaisin virittää jokaisessa henkilökohtaista rohkeutta ajatella itsenäisesti tarpeen tullen myös vastoin enemmistöä ja sanoa julki, mitä ajattelee”, Kekkonen yllytti.

Kun Ylioppilaslehden päätoimittaja Jorma Cantell vuonna 1964 joutui lehden kirjoittelun vuoksi yliopiston rehtorin ankaraan puhutteluun, kirjoitti Kekkonen Cantellille kannustuskirjeen.

”Olen seurannut lehteänne ja pidän sen rohkeasta uutta näkemystä edustavasta toimitavasta. Kirjoitin kerran, että rapatessa roiskuu, mutta uutta ei saada aikaan ellei rakenneta ja rapata”, presidentti lohdutteli.”

# # # # # # # # # # #

Raija-Sinikka Rantala
Optimisti – Äänetön monologi

LIKE 2005, ISBN 952-471-648-8

Raija-Sinikka Rantalan romaani Optimisti on tositapahtumiin perustuva kafkamainen painajainen. Se vie lukijan tutustumisretkelle hyvinvointivaltion pimeälle puolelle, 2000-luvun Suomeen, jossa yritykset tehostavat toimintaansa työntekijöiden kustannuksella.

Raija-Sinikka Rantala (s. 1947) on ohjaaja, joka on toiminut myös teatterinjohtajana ja Teatterikorkeakoulun johtotehtävissä. Hän on tehnyt lukuisia dramatisointeja ja käsikirjoituksia sekä julkaissut kirjoja. Ohjaustöitä hän on tehnyt niin teatterille, televisiolle kuin radiollekin.

Pitkän uran tehnyt näyttelijä savustetaan ulos omasta teatteristaan. Kun mies alkaa hapuilla otetta uudesta elämästään, turvaverkko toisensa jälkeen pettää.

Työvoimatoimisto, Kela, sosiaalitoimisto, terveydenhuolto ja entinen työnantaja eksyttävät ikuista optimistia yhä syvemmälle byrokratian labyrinttiin, josta ei näytä löytyvän ulospääsyä.

# # # # # # # # # # #

Ulla Nevalainen
Haista home vakuutusoikeus!

Nevac 2004, ISBN 952-91-7578-7

Muuten. Tarvitseeko Valtiokonttorin noudattaa voimassa olevaa ammattitautilakia?

Lainaus kirjan sivuilta 256-257, joka koskee liitettä 16, joka koskee valituslupahakemusta ja valitusta korkeimmalle oikeudelle. Vakuutusoikeuden päätös 24.4.2002, Dnro 9201/99/1026. Muutoksenhakija työvoimaneuvoja, sairaanhoitaja Ulla Nevalainen.

Lainaus alkaa:

”Nevalainen liittää tähän valituslupahakemukseen Vakuutusoikeuden suullisessa käsittelyssä nauhoitetun henkilötodistelun ja osapuolten lausumat. Todistajakertomukset ja lausumat on kirjoitettu tekstiksi Vakuutusoikeuden äänittämistä ääninauhoista. Vakuutusoikeuden suullisessa käsittelyssä valtiokonttoria edusti korvauspäällikkö Vuokko Hänninen (VH) ja asiantuntijalääkäri Matti Mero (MM). Vakuutusoikeus liittänee alkuperäiset ääninauhat asiakirja-aineistoon Korkeimmalle oikeudelle.

Valtiokonttorin edustajan, korvauspäällikkö Vuokko Hännisen lausumasta selviää mm. se, että valtiokonttorin tarkoituskaan ei ole ollut, Nevalaisen tapaturmaeläkkeen evätessään noudattaa ammattitautilakia ja tapaturmavakuutuslakia. Hänninen totesi vakuutusoikeudessa mm.:

”Ja kaiken kaikkiaan, miks olemme tähän ratkaisuun päätyneet on se, että vakuutusoikeuden kantana on tähän asti ollut se, että tapaturmavakuutusjärjestelmästä ei tapaturmaeläkettä makseta” (sivu 3)

------

”Sitten vielä sen verran korvauskäytännöstä, eli tapaturma-asiain korvauslautakunta, joka meillä on tällainen neuvoa-antava elin. Siellä on aina katsottu työkykyiseks tämä potilas riippumatta siitä, onko se työpaikka saatu altistusvapaaks vai ei. Elikkä tapaturmaeläkettä ei juurikaan ole lähdetty maksamaan. Eli rajana on vähän veteen piirrettynä ollut tämä, että niin kauan, kun se on päivärahavaiheessa, noin vuoden verran, mutta ei enää eläkevaiheessa.” (sivu 4)

Loppulausunnossaan valtiokonttorin edustaja Hänninen niinikään totesi valtiokonttorin Nevalaisen tapaturmaeläkkeen eväämisen perustuvan ”vallitsevaan korvaus- ja oikeuskäytäntöön sekä tapaturma-asiain korvauslautakunnan lausuntoon”:

”Kun olemme tämän päätöksen antaneet, tää meidän arviohan on perustunut tähän asiantuntijalautakunnan eli tapaturma-asiain korvauslautakunnan kantaan, jonka linjaa noudatamme kaikissa päätöksissä, että emme koskaan poikkea heidän kannan otoistaan, lausunnoistaan. Eli hehän sorvaavat tätä korvauskäytäntöä niin kuin valtakunnan tasolla. Yrittävät pitää sitä ja pitävätkin sitä yhdenmukaisena. Plus lisäksi ratkaisu on perustunut myös vallitsevaan korvaus- ja oikeuskäytäntöön, mikä näitten homeammattitautien kohdalla on omaksuttu linjaks.”

Lainaus päättyy.

- Tästä klikkaamalla saatte lisätietoa Haista home vakuutusoikeus - kirjasta -

# # # # # # # # # # #

Halutessanne kirjoihin kannattaa tutustua pikku hiljaa ja oman mielenkiinnostuksen puitteissa.

Uskomme, että esille ottamamme kirjat löytyvät valtaosin myös mainiosti toimivan kirjastojärjestelmämme kautta luettavaksenne.

Kaikille matalan palkkatason ammattien piirissä työskenteleville voimme suositella lämpimästi edesmenneen toimittajan Pertti Klemolan kirjaa ” Kenen asialla SAK?”

Kirja kannattaa kuitenkin ehdottomasti lukea ennen tulevan syksyn liittokohtaisia palkkaneuvotteluja.

- Klikkaamalla tästä saatte halutessanne muhevaa lisätietoa korporativismista -

# # # # # # # # # # #

Laittakaa taas palautetta ja mahdollisia omia kirjavinkkejänne tulemaan toimituksemme studioon: jesp1981(at)yahoo.com

Kesäterveisin
Oikeusturvan VOLF – työryhmä