 |
| Päivitys 6.10.2014 - Pääministerit vaihtuvat, mutta vakuutusyhtiöiden ylivalta pysyy >>> Vuosi 2006/2014 tilannekatsausta |
Ydinkysymys koskien tutkivaa lääkäriä vs. vakuutuslääkäriä.
- Klikkaamalla kuvaa hiirelläsi, niin saat ruudullesi suurempana -
Tämä seuraava kokonaisuus kertoo tarkemmin vakuutusoikeuden ja sen alaisten lautakuntien toiminta – ja kehittämismallista. Suomen valtion toimesta ja Kelan hallinnoimana toiminta on ”delegoitu” yksityiselle vakuutusalalle. Ensin avoimesti vakuutusoikeuden tilastotietoa:
> Vakuutusoikeuden tyrmäystilastot 2002-2005 -
> Vakuutusoikeuden tyrmäystilastot 2006 -
Artikkelin lopusta löydätte vuoteen 2012 linkittyvän katsauksen. Päivitys on tehty 21.6.2012.
Tapaturma-lehden numerossa 3/2007 lehden päätoimittaja Tapani Miettinen kirjoittaa osuvasti:
”Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen sosiaalivakuutusluonnetta hämärtää se, että toimeenpano Suomessa, päinvastoin kuin useimmissa maapalomme järjestelmissä, on delegoitu yksityisille vahinkovakuutusyhtiöille sekä Valtiokonttorille ja Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle.”
Tässä yhteydessä on kaikkien aiheesta kiinnostuneiden hyvä tietää lisäksi seuraavat tosiasiat.
Valituksia lakisääteisistä vakuutuksista käsittelevä erityistuomioistuinjärjestelmä on vakuutusyhtiöiden rahoittama ja lääkärijäseniltä vaaditaan perehtyneisyyttä vakuutuslääketieteeseen, joka on vakuutusalan itsensä - Suomen lääkäriliiton avulla, kehittämä sen omia tarkoitusperiä palveleva kansallinen järjestelmä.
Erityistuomioistuinjärjestelmän tuomioistuinkäsittely on kirjallinen ja sitä koskevassa lainsäädännössä ei ole edes pakkoa yksilöidä tuomioistuinkäsittelyn perustana olevia asiakirjoja.
Vakuutuslääkärin lausumat ovat salaisia asianomaiselta itseltään, koska vakuutusalan vaatimuksesta lääkärinjäsen kuuluu edelleen valan vannoneena tuomarina tuomioistuimen ratkaisukokoonpanoon, jolloin hänen lausumansa kuuluvat neuvottelusalaisuuden piiriin 80 vuoden ajaksi. Myös asianomaiselta itseltään.
Vaikkakin ratkaisun pääasiallinen painoarvo tuomioistuinkäsittelyssä on ollut lääketieteellisten seikkojen arvioinnissa.
TAUSTATIETOA YKSITYISESTÄ ERITYISTUOMIOISTUINJÄRJESTELMÄSTÄ
Aihepiiriä tuntemattomille suosittelemme lämpimästi vuonna 2004 julkaistua Ulla Nevalaisen kirjaa - Haista home vakuutusoikeus.
Kirjassa Valtiokonttorin korvauspäällikkö Vuokko Hänninen kertoo seuraavasti, miksi vakuutusyhtiöiden ei tarvitse noudattaa Suomessa ammattitautilakia:
”Ja kaiken kaikkiaan, miks olemme tähän ratkaisuun päätyneet on se, että vakuutusoikeuden kantana on tähän asti ollut se, että tapaturmavakuutusjärjestelmästä ei tapaturmaeläkettä makseta”
------
”Sitten vielä sen verran korvauskäytännöstä, eli > tapaturma-asiain korvauslautakunta -, joka meillä on tällainen neuvoa-antava elin. Siellä on aina katsottu työkykyiseks tämä potilas riippumatta siitä, onko se työpaikka saatu altistusvapaaks vai ei.
Elikkä tapaturmaeläkettä ei juurikaan ole lähdetty maksamaan. Eli rajana on vähän veteen piirrettynä ollut tämä, että niin kauan, kun se on päivärahavaiheessa, noin vuoden verran, mutta ei enää eläkevaiheessa.”
Audiovisuaalinen taustatietoformaatti
Mikäli sanalliseen muotoon painettu tietous ”toimialan” kiemuroista ja erikoisista kytkennöistä ei tunnu ajatuksena sytyttävän, niin työryhmämme suosittelee lämpimästi Michael Mooren uusimman dokumenttielokuvan SiCKO katsomista:
”Moore on avustajiensa kanssa kerännyt Sickoon joukon kauhutarinoita.
Suuren vakuutusyhtiön entinen pikkujohtaja ajautui moraalisten itsesyytösten valtaan ja on paljastanut julkisuudessa, miten yhtiö yrittää säännönmukaisesti kiemurrella irti sopimuksista. Venkoilun seurauksena pelastettavissa olleita potilaita, jopa lapsia, on kuollut.
------
Sickossa hän näyttää, miten republikaanipoliitikot sumuttavat äänestäjiä väittämällä kanadalaisen ja brittiläisen julkisen terveydenhuollon olevan tehotonta ja takapajuista.
Moore matkustaa Kanadaan, Britanniaan ja Ranskaan ja löytää amerikkalaisesta näkökulmasta terveydenhuollon utopian.
Ihmisiä hoidetaan ilmaiseksi ja lääkärit tienaavat hyvää palkkaa.
Jokaiselle yksityistetyn terveydenhuollon perään haikailevalle SiCKO on tarpeellinen varoitus.”
Lähde: Iltalehti 26.10.2007
TUOKIOKUVIA VALLITSEVASTA TODELLISUUDESTA SUOMESSA 2007
Kaikki tämän pikku hiljaa auki lävähtävän laajan muistion lihavoinnit, punanoinnit ja linkitykset ovat työryhmän tekemiä.
Muistion julkistamisen täysimittaisena ja avoimena laukaisivat lopullisesti seuraavat Iltasanomissa olleet kirjoitukset, joista seuraavaksi lyhyet lainaukset:
26.10.2007 Vakuutuslääkärien armoilla:
”Mielenkiintoinen ala, tämä vakuutuslääketiede. Kuulostaa sekä tieteelliseltä että vakuuttavalta. Katsotaanpa, missä yliopistossa sitä opiskellaan?
Ei missään. Vakuutuslääkärien erityispätevyyden myöntää Lääkäriliitto. Koulutuksen hoitaa Vakuutuslääkärien yhdistys.
Käytännössä siis vakuutuspäätökset ratkaisee pieni vakuutuslääkärien joukko, joka kouluttaa itse itsensä.”
31.10.2007 Vakuutuslääketieteen todelliset kasvot:
”Vakuutuslääketieteen erikoispätevyydessä ei ole kyseessä mikään lääketieteellinen erikoispätevyys, vaan yhdistystasoiseen - Suomen vakuutuslääkärien yhdistys - koulutukseen ja kansalliseen päätöksentekoon perustuva toimintamalli. Toiminnalle ei ole olemassa mitään kansainvälisesti hyväksyttyjä eettisiä ohjeita.
Eettisyyttä ja moraalia kuitenkin olisi voitava odottaa Suomen lääkäriliitolta, joka on keskeisessä asemassa myöntäessään vakuutuslääketieteen erityispätevyyden ainoastaan alalle soveltuville - tälle alalle soveltuvuuden kriteerit voi kukin arvata - jäsenilleen.
Vakuutuslääketieteestä ja vakuutuslääketieteen erityispätevyydestä keskusteltaessa tulisi myös kysyä, miksi Suomessa ei työkyvyttömyyttä määriteltäessä haluta käyttää muualla käytettävää tehokasta PCA - menetelmää?”
VUODEN 1996 KÄYTÄNTÖ EDELLEEN VOIMISSAAN VAKUUTUSOIKEUDESSA
Jo vuonna 1996 eduskunnan tuolloinen apulaisoikeusmies Paunio antoi vähemmän mairittelevan päätöksen vakuutusoikeuden ja sen alaisten lautakuntien toiminnasta.
Päätös kokonaisuudessaan on siitä kiinnostuneiden tilattavissa eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta seuraavilla diaaritiedoilla: 31.12.1996 dnro 2675/2/96 ja dnro 489/2/96.
Edelleenkin vuonna 2007 vakuutusoikeudessa pätevän toimintamallin voi kiteyttää seuraaviin vuonna 1996 eduskunnan nykyisen oikeusasiamiehen Paunion muovaamiin kappaleisiin:
”Niin sanottuja liitepäätöksiä, joiden perusteluina viitataan yleisesti alemman asteen päätökseen tai joita ei perustella, käytetään saamieni selvitysten mukaan edelleen tarkastuslautakunnassa, Kuntien eläkelautakunnassa ja vakuutusoikeudessa.
Niiden päätösten perustelutapaa en ole voinut päätöksessäni pitää lainsäädäntömme edellytyksiä täyttävänä.”
VUONNA 2003 KELAN MAIJA SAKSLININ SELVITYS VAKUUTUSOIKEUDESTA
- Maija Sakslin toimii vuonna 2012 eduskunnan oikeusasiamiehenä.
Seuraavaksi otamme tarkasteluun saman ongelmakentän seitsemän (7) vuotta edellisen tutkimuksen jälkeen. Tässä osuudessamme keskitymme etenkin vakuutusoikeuden perusteluihin ja lääketieteellisten seikkojen arviointiin.
Linkit Sakslinin selvityksen alkuperäisille lähteille löytyvät tämän maratonkirjoituksemme lopusta. Ottakaa kohteliaimmin kaikkien linkkien päästä löytyvät, Teitä kiinnostavat, tiedot talteen myös omalle koneellenne.
Kaiken sorttisten taukojen pitäminen ja virvokkeiden nauttiminen on tämän lukusession keskellä sallittua sekä suotavaa.
# # # #
Oikeusturvan toteutuminen vakuutusoikeudessa
- linkki toiminnassa 21.6.2012 kello 13:14
- linkki korjattu 18.12.2020 kello 13.13
Lausuntoja ja selvityksiä 2003:21
9.9.2003
Menettely työkyvyttömyys- ja tapaturma-asioita koskevien valitusten käsittelyssä
Maija Sakslin
# # # # #
”Justice must not only be done, it must also be seen to be done”
9. PÄÄTÖSTEN PERUSTELEMINEN sivu 17
13. LÄÄKETIETEELLISTEN SEIKKOJEN ARVIOINTI sivu 28
Valittujen osien tekstit on siirretty .pdf - muotoisesta dokumentista MS Word – ohjelmaan. Sivunumerointi ja viitteiden numerointi noudattavat alkuperäisen julkisen asiakirjan jakoa.
Lopussa kertaalleen Sakslinin tekemät muutosehdotukset vakuutusoikeuden lääketieteelliseen arviointiin, jotka ovat edelleen vuonna 2007 tekemättä.
Vakuutusoikeudessa sekä sen alaisissa lautakunnissa.
# # # #
Sen sijaan korporativistisen vallankäytön kulisseissa on käynnistynyt nelikantainen projekti, jonka tarkoituksesta kerrottiin Uutispäivä Demarin artikkelissa (Työkyvyttömyyden perusteiden arviointi on kovin ristiriitaisesta) 15.5.2006 muun muassa seuraavaa:
”Työeläkevakuuttajat TELA on käynnistänyt monivuotisen toimintakykyprojektin, jonka keskeisenä tavoitteena on yhtenäistää lääkärien käytäntöjä arvioitaessa sairauden vaikutusta ihmisen työkykyyn.
Rakennusalan raskaat ammatit koettelevat tekijöidensä toimintakykyä. Yksilölliset erot vaikeuttavat työkyvyn heikkenemisen arviointia.
Hanke toteutetaan vuosina 2006-2008 yhteistyössä lääkärijärjestöjen, Kelan, yliopistojen sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.
Projektin pontimena ovat havainnot, että käsitys työkyvyttömyydestä on hämärtynyt.
Lääkärien lausuntoihin vaikuttavat heidän elämänarvonsa ja elämänkatsomuksensa, eivät pelkästään tutkimustulokset. Lääkäreillä on lisäksi ristiriitaisia käsityksiä sairauksien ja oireyhtymien vaikutuksesta työkykyyn.”
- - - - -
VAKUUTUSOIKEUDEN KEHITTÄMINEN KUULUUKIN TYÖLÄKEVAKUUTTAJILLE?
Sosiaali – ja terveysministeriön vakuutusosasto on taas antamassaan kirjallisessa vastauksessaan koskien ”VAKUUTUSOIKEUS JA LÄÄKETIETEELLINEN ARVIOINTI 20.8.2007 STM /2030/2007” todennut seuraavaa:
”Useimmiten potilasta hoitaneiden lääkäreiden ja vakuutuslääkäreiden näkemyserot johtuvat hoitavan lääkärin ja vakuutuslääkärin erilaisesta tehtävästä työkyvyttömyyttä arvioitaessa.
Tämä johtuu siitä, että hoitavan lääkärin ensisijaisena tehtävänä on pyrkiä edistämään potilaansa terveydentilaa, ja hän on asiantuntija potilaansa terveydentilan suhteen.
Hoitava lääkäri arvioi potilaansa työkykyä ja tilannetta aina yksittäisen potilaansa kannalta eikä vakuutuslääkärin tavoin voi suhteuttaa potilaansa tilannetta muiden vastaavien eläkkeenhakijoiden tilanteeseen tai työkyvyttömyyttä arvioitaessa noudatettavaan yleiseen ratkaisukäytäntöön.
Hoitavan lääkärin ja vakuutuslääkärin yhteistyö on erittäin merkityksellinen työkyvyttömyyden arvioinnissa ja ratkaisukysymyksissä.
Tästä johtuen sosiaali- ja terveysministeriö on kiinnittänyt huomiota työkyvyttömyyseläkepäätösten ratkaisukäytännön yhteneväisyyteen eri hakijoiden kesken.
Kelan aloitteesta on kokeiltu Kelan ja kolmen työeläkelaitoksen kesken mallia henkilökohtaisen toimintakyvyn arvioimiseksi.
- - - - -
Lokakuussa 2005 päättyneen kokeilun tulosten perusteella menetelmä antoi vakuutuslääkäreille ja hoitaville lääkäreille olennaista uutta tietoa eläkkeenhakijan toimintakyvystä. Kela aloittaa, Kelasta saadun selvityksen mukaan, tarvittavan koulutuksen työkykyarvioinnin tekemiseksi todennäköisesti keväällä 2008.
Vireillä on myös Työeläkevakuuttajat TELAn ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin yhteistyönä vuosina 2006 –2008 toteutettava Toimintakyvyn arviointi-projekti (FACULTAS).
Projektin tavoitteena on yhdenmukaistaa ja kehittää toimintakyvyn arviointia lääkärikunnan parissa, parantaa lääkärin toimintaedellytyksiä sekä yhtenäistää lääkärinlausuntoja.
Toimintakyvyn arviointia koskevat luonnokset suosituksiksi lääkäreille valmistuivat Telasta saadun tiedon mukaan toukokuussa 2007, jonka jälkeen suositukset käydään läpi laajemmassa asiantuntijaryhmässä (3 pilottikoulutustilaisuutta eri alojen lääkäreille).
Tarkoitus on, että projektin tulokset valmistuvat loppuvuodesta 2007, jonka jälkeen aloitetaan lääkäreiden koulutus.
Lisätietoja toimintakykyprojektin etenemisestä saatte Telasta.”
Tuon edellä avoimesti esille tuodun, sosiaali – ja terveysministeriön vakuutusosaston lähettämän, sähköisen kirjeen allekirjoittajina ovat olleet apulaisosastopäällikkö ja hallitusneuvos Tuulikki Haikarainen sekä hallitussihteeri Carita Wuorenjuuri.
Väliyhteenvetona voidaan edellisen tietouden perusteella todeta seuraavaa:
Tuomioistuinkäsittelyssä oikeusprosessin toinen osapuoli on kouluttamassa hoitavaa lääkärikuntaa tekemään lausuntonsa sillä tavalla, että mahdollisten vakuutusoikeuteen tulevien valitusten määrää saadaan jatkossa minimoitua.
Eli ruohonjuuritasolta katsottuna hoitavia lääkäreitä ohjataan tekemään sellaisia lausuntoja, että niiden perusteella ei voida enää jatkossa valittaa.
Pidämme erittäin tärkeänä, että hoitavia lääkäreitä koulutetaan jatkuvasti lakisääteisten vakuutusten muutoksista. Unohtamatta kertoa potilaiden kohtaamaa todellisuutta ja toimeentuloturvan pitkään tiedossa olleita aukkoja.
Mielestämme yksipuolisen FACULTAS – projektin julkiset tiedot tämän avoimen muistion lopussa.
Kuitenkin vuosikymmenien ajan tiedossa ollut alkuperäinen vakuutuslääkäriongelma on vakuutusyhtiöissä, vakuutusoikeudessa ja sen alaisissa lautakunnissa jätetty kokonaan ratkaisematta. Tiedon puutteesta ei ole kysymys. Siitä seuraavat todisteet.
OMKM 2003:3 - Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea 16.12.2003:
”Pitemmällä tähtäimellä tulisi selvittää vakuutusoikeuden ja siellä käsiteltävien asioiden siirtämistä muihin tuomioistuimiin.
Myös eri intressitahojen ehdottamista sivutoimisista jäsenistä tulisi vakuutusoikeudessa luopua.
Komitea suhtautuu yleensäkin pidättyvästi asiantuntijajäsenten käyttöön tuomioistuimissa.”
- - - - -
Linkki tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean julkisiin asiakirjoihin:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75857
- linkki toiminnassa 21.6.2012 kello 12.30
- linkki korjattu 18.12.2020 kello 12.51
- - - - -
KÄRÄJÄTUOMARI JUSSI NILSSON - OIKEUSVALTIOSTA KESKUSTELTAVA
”Länsimaalaisittain oikeusvaltion perusteet kiteytyvät vaatimuksiin, että viranomaisten toiminnan pitää perustua lakiin, kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat ratkaisut on tehtävä viime kädessä lakia soveltavien riippumattomien tuomioistuimien toimesta ja valtiovallan käyttämisen on perustuttava vallanjakoon. Näiden suuntaiset vaatimukset ovat länsimaissa vallitsevia, vaikka muunlaisiakin vaatimuksia on esitetty.
Suomessa on näistä vaatimuksista käytävä julkinen keskustelu loistanut poissaolollaan.
Esimerkiksi edellisen hallituksen toimesta laaditusta tuomioistuinlaitoksen kehittämisohjelmasta ei ole käytetty montaakaan puheenvuoroa.
Tosin ohjelman annin voidaan ennustaa jäävän vaatimattomaksi, ja on kyseenalaista, kuuluuko tällaisen ohjelman laatiminen ylipäätään hallituksen tehtäviin.
Oikeusvaltion perusteista käytävän julkisen keskustelun käynnistymistä on meillä erityisesti vaikeuttanut maan poliittisen johdon haluttomuus.
Sen syitä voidaan vain arvailla.
Selvää lienee kuitenkin, ettei näitä perusteita koskevia kysymyksiä ole maassamme ratkaistu.”
Lähde: Helsingin Sanomat 7.11.2007 – Mielipide
JUTTURUUHKAA PURETAAN EDELLEEN VAKUUTUSOIKEUDESSA
10 vuotta sitten eduskunnassa teki kansanedustaja Mikko Elo /sd kirjallisen kysymyksen KK 358/1997 - Valitusasioiden käsittelyn nopeuttamisesta vakuutusoikeudessa:
”Keskimäärin valituksen käsittelyaika on ollut 8-10 kuukautta, jota sitäkin voidaan pitää aivan liian pitkänä. On myös esimerkkejä tapauksista, jolloin valituksen käsittelyaika saattaa venyä lähes yhteen vuoteen. Tätä ei voida pitää enää valituksen tekijän oikeusturvan kannalta kohtuullisena.
Valituksen tekijällä on usein kyseessä melkoisia taloudellisia arvoja, ja toisaalta epävarmuus valituksen kohtalosta aiheuttaa myös henkisiä ongelmia.”
Kirjallisen kysymykseen vastasi oikeusministeri Kari Häkämies/kok. seuraavasti:
”Vakuutusoikeuteen on 1 päivästä maaliskuuta 1997 lukien perustettu ylimääräisen vanhemman ja nuoremman vakuutustuomarin virat sekä kaksi vakuutussihteerin ja kaksi osastosihteerin virkaa.
Vuoden 1996 aikana vireillä olevien asioiden määrä laski hiukan. Vakuutusoikeuden ja oikeusministeriön välillä käydyn tulosneuvottelun mukaan vireillä olevien asioiden
määrä laskisi noin 900 asialla vuonna 1997.
Oikeusministeriössä seurataan vakuutusoikeuden työtilanteen kehitystä, ja ministeriö tulee myös jatkossa ryhtymään asian vaatimiin toimenpiteisiin.”
Oikeusturvatakuun 10 000 euron paikka?
Verkkouutisissa 3.1.2007 kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jyri Häkämies esitti, että Suomessakin otettaisiin käyttöön oikeustakuu eli lakiin tulisi selvät määräajat, joissa tietyt asiat on käsiteltävä.
Hallituksen kaavailemaa hyvitystä kohtuuttoman pitkistä oikeudenkäynnistä kärsineille kansalaisille Häkämies pitää Verkkouutisten mukaan aivan liian pienenä.
Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan oikeusministeriön työryhmä tulee esittämään enimmillään 5 000 euron korvausta kohtuuttoman pitkästä oikeudenkäynnistä kärsineelle.
- Hyvityksen pitää olla selvästi hallituksen kaavailemaa hyvitystä korkeampi. Punamultahallituksen aikomukset ylipitkien oikeudenkäyntien lyhentämiseksi ovat riittämättömiä, Häkämies sanoo.
Vakuutusoikeuden käsittelyaikojen kehitys 10 vuodessa ihmetyttää
Vuonna 2007 vakuutusoikeuden ylituomari Timo Havu kertoo, että toimeentuloturvan muutoksenhakukomitean eli Tomun vuonna 2001 antaman mietinnön jälkeen vakuutusoikeuden organisaatio uudistettiin ja henkilöstö on kasvanut 20 prosentilla.
"Juttuja on kuitenkin koko ajan ollut vireillä yli 10 000. Työeläkeasioissa keskimääräinen käsittelyaika on noussut jopa yli 16 kuukauden.
Tyytyväisiä olemme vasta, kun käsittelyajat ovat puoliintuneet nykyisestä ja vireille tulevien ja ratkaistujen asioiden määrä on tasapainossa.
Ratkaisutoiminnan laatu on saatu omin avuin hyvään kuntoon, mutta myös ulkopuolisin voimin ja menetelmin tapahtuva toiminnan kriittinen arviointi saattaisi olla jossakin vaiheessa hyödyksi, Havu pohtii.
Vakuutusoikeus saavutti viime vuodenvaihteessa myönteistä huomiota päätöksellään, jossa se katsoi valtion eläkelakiin sisältyvän valituskiellon perustuslain vastaiseksi.
"Valitusoikeus on perusoikeus", ylituomari Havu linjaa.
Ylijohtaja Pekka Nurmi oikeusministeriöstä totesi FINAVA:n kesäkuussa järjestämässä Oikeusturva työeläkkeessä ja muussa sosiaalivakuutuksessa -seminaarissa, että Tomu-komitean mietinnössään tekemät linjaukset ovat toteutuneet lähes kokonaan.
Oikeusturvan toteutumisesta vakuutusoikeudessa on vuonna 2003 tehty selvitys, jossa esitettiin muun muassa suullisen käsittelyn lisäämistä, päätöksenperustelujen parantamista ja keinoja käsittelyn nopeuttamiseksi.
Nurmen mukaan nykyiseltä pohjalta on edelleen syytä jatkaa keskustelua ja etsiä keinoja, joilla taataan oikeusturvan tosiasiallinen toteutuminen.
Lähde: Informo 2/2007 - Pitkät käsittelyajat huolena työeläkkeen oikeusturvassa
Mielenkiintoista noissa ylituomari Timo Havun ja ylijohtaja Pekka Nurmen käyttämissä puheenvuoroissa on se, että he eivät maininneet sanaakaan vakuutusoikeudessa systemaattisia Suomen perustuslain sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen loukkauksia aiheuttavaa vakuutuslääkärijärjestelmää.
Unohtamatta yhden ison kansallisen intressitahon yhdistystasoiseen ja yksipuolisesti lääkäreitä valikoivaan koulutukseen pohjautuvaa vakuutuslääketiedettä. Tiedettä, jota kansainvälisten tieteelle asetettujen kriteerien muodossa ei ole edes olemassa.
Vuosikymmeniä kestäneen keskustelun ja keinojen etsimisen sijaan, toivomme poliittisten päättäjien siirtyvän ryhtyvän ultramaraton tyyppisestä viivyttelystä konkreettisiin tekoihin vuoden 2008 loppuun mennessä.
Pientä merkkiä keskeisessä asemassa olevien työntekijäpuolen keskusjärjestöjen (SAK, STTK, AKAVA) heräämisestä reaalimaailmaan, kertonee SAK:n sosiaalipoliittisen asiantuntija Kaija Kallisen kommentti työkyvyttömyyseläkkeelle hakijoista:
”Kallinen pitää silti harvinaisena, että lähdettäisiin koettelemaan kepillä jäätä. Asiaa on tutkittu. Samoin sitä, miten ihmisten arvio omasta työkyvystään ennustaa varsin hyvin selviytymistä työssä muutama vuosi eteenpäin.
- Eläketurvakeskus on tehnyt tällaisia selvityksiä, joihin viittaan, kun sanon, että turhia eläkehakemuksia on vähän. Kun ihminen hakee lääkäriltä lausuntoa työkyvyttömyyseläkettä varten, jotakin on oikeasti vialla. Sitä paitsi järjestelmä itse kehottaa tietyn sairausajan jälkeen ihmistä hakemaan eläkettä, Kallinen sanoo.”
Lähde: Uutispäivä Demari 15.5.2006
Uskomme edellä kerrottujen tosiasioiden pätevän myös pysyvän tapaturman, ammattitaudin, potilas-, liikenne- tai lääkevahingon jälkiseurausten kohteeksi joutuneiden potilaiden eläkkeelle pääsyn kohdalla. Mielestämme näiden tapausten kohdalla eläkkeelle ei päästä, vaan joudutaan.
Pelkästään tästä syystä keskitymme erittäin ratkaisevassa asemassa eläkepäätöksissä olevan vakuutuslääkärijärjestelmän kuin vakuutuslääketieteen epäkohtiin lakisääteisen vakuutusten piirissä.
Avoimen yhteistyön ja avunannon puolesta niin vakuutusoikeuden ylituomari Havun ja oikeusministeriön ylijohtaja Nurmen kuin potilaiden sekä poliittisten päättäjien puolesta.
KORPORATIVISTISEN KONSENSUKSEN ELINKAAREN LOPPUSUORA?
Lakisääteisten vakuutusten piirissä työskentelevien ministeriöiden virkamiesten ja työmarkkinaosapuolten katsomme sulautuneen vuosikymmenten saatossa yhdeksi elimelliseksi osaksi vakuutusalaa. Tällöin ei voida myöskään havaita merkkejä korruptiosta, koska asiat hoituvat muutenkin niin hyvin ja yksimielisesti.
Ketkä sitten Suomessa puhuvat totta? Ketkä valehtelevat tämän kansallisesti erittäin merkittävän ”toimialueen” asioista?
Se jää Teidän päätettäväksenne hyvät lukijat.
Oman mielipiteemme olemme jo aiheesta muodostaneet. Pitkäkestoisen omakohtaisen kokemuksen kautta, josta vaihtaisimme jokaisen päivän pois. Mikäli se olisi suinkin mahdollista.
Itse olemme pyrkineet tämän blogin kautta kirjoitusten avulla vaikuttamaan päättäjiin päin, mutta voimavarat alkavat olla meiltäkin lopussa. On turhauttavaa esittää päättäjille kysymyksiä, joihin ei saa minkäänlaisia vastauksia. Tai jos vastauksia saa, niin ne eivät vastaa esitettyyn kysymykseen.
Toivomme suomalaisilta tiedotusvälineiltä pitkäkestoista tukea lakisääteiseen vakuutusturvaan liittyvien ongelma-alueiden esillä pitämiseksi, ratkaisemiseksi ja poissa pitämiseksi.
”Elämästä ei saa uusintoja” – slogan kiteyttää monen pitkäkestoiseen ahdinkoon ja umpikujaan ajetun potilaan/vakuutetun syvimmät tunnot.
Milloin ja miten paperiprosesseissa 10 - 20 vuotta pompotettujen potilaiden/vakuutettujen patoutumat purkaantuvat?
Siihen meillä ei ole valitettavasti vastauksia. Työryhmällämme on vain pahaenteisiä aavistuksia, jotka toivottavasti menevät kunnolla pieleen.
Korporativistisen eli etujärjestövetoisen demokratiamme päättäjillä on nyt todellisten tekojen aika. Potilaiden ja vakuutettujen hyväksi. Vakuutusyhtiöt ovat jo kermansa kuorineet. Härskiyteen asti.
Mikäli huomaatte kirjoituksessamme asiavirheitä tai esille tuodun ongelmakentän jo ratkenneen, niin ottakaa kohteliaimmin pikimmiten yhteyttä toimituksemme studioon:
jesp1981 (at) yahoo.com
A-voimin terveisin
Oikeusturvan VOLF - työryhmä
- - - - -
Lainaus Sakslinin selvityksestä alkaa.
- - - - -
9. PÄÄTÖSTEN PERUSTELEMINEN
- 17 –
Päätösten perusteluilla on useita tehtäviä. Niiden avulla asianosainen ymmärtää, mitä hänen asiassaan on päätetty ja miksi. Perustelut ohjaavat alemman asteen päätöksentekoa. Lisäksi perustelujen avulla voidaan valvoa, että menettely täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynninvaatimukset ja että päätöksen lopputulos on lainmukainen.
Perusteluilla on ratkaisun ja sen perustelujen kehittymistä ja kontrolloitavuutta koskeva merkitys.
Perustelut ovat ajallisesti päätöksentekoa edeltävä osa oikeudenkäyntimenettelyä. Voidaankin väittää, että mitä vakavammin perusteluvelvollisuuteen suhtaudutaan, sitä perusteellisempaa on tuomioistuimen harkinta.
Perustelujen kehittäminen edistää siten oikeusturvan toteutumista sekä menettelyllisesti että aineellisesti.
Asianosaisen kannalta perustelujen tarkoitus on auttaa ymmärtämään, millä perusteilla tuomioistuin on päätynyt ratkaisuunsa. Suullisessa, välittömässä, keskitetyssä ja kontradiktorisessa oikeudenkäynnissä asianosainen osallistuu oikeudenkäyntiin ja pystyy ymmärtämään, miten päätös on muotoutunut.
Kirjallisessa menettelyssä päätöksen perustelut ovat keskeisiä ratkaisun ymmärrettävyyden kannalta. Perustelut ikään kuin korvaavat vajetta lainkäyttömenettelyssä. *) 22
----------------------
*) 22 Huovila, Mika: Periaatteet ja perustelut. Jyväskylä 2003, s. 4–5.
- - - - - -
- 18 –
Vakuutusoikeuden menettely on kirjallista.
Suullisia käsittelyjä järjestetään vain harvoin ja silloinkin suullinen menettely vain täydentää kirjallista menettelyä.
Kirjallisessa menettelyssä syntyneiden päätösten perusteleminen on oikeusturvan toteutumisen kannalta keskeisessä asemassa.
Päätösten perustelemista koskeva vaatimus ei ole uusi, mutta siihen suhtaudutaan aiempaa vakavammin Euroopan ihmisoikeussopimuksen tukintakäytännön kehittymisen myötä.
Ylimmät lainvalvojat, eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri ovat toistuvasti joutuneet kiinnittämään huomiota päätösten perustelemiseen. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut etteivät vakuutusoikeuden ja eläkelautakunnan päätösten perustelut täyttäneet ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan vaatimuksia. *)23
Perustuslain 21 §:n 2 momentin on katsottu edellyttävän, että päätöksen perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Päätöksessä on selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä.
Jos näyttö on perustunut asiakirjoihin, tulee yksilöidä, mistä asiakirjasta seikka käy ilmi.
Yleisluontoinen viittaus asiakirjoihin ei ole riittävä. *) 24
Vakuutusoikeudessa on yleisesti käytössä ns. liitepäätösmenettely. Tämä tarkoittaa sitä, että päätöksen viitataan vain alemman muutoksenhakuelimen päätöksen perusteluihin.
Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan perustuslain 21 §:n 2 momentti ja hallintolainkäyttölain 53 § edellyttävät, että asianosaisen on saatava tietää, mitkä seikat ovat johtaneet häntä koskevaan ratkaisuun.
Perustelut ovat keskeisiä oikeusturvan ja muutoksenhakuoikeuden käyttämisen kannalta.
Silloin, kun perustelujen osalta päädytään samaan käsitykseen, kuin alempi muutoksenhakuaste, voidaan viitata muutoksenhaun alaisen päätöksen perusteluihin.
Päätöksessä on kuitenkin otettava kantaa kaikkiin uusiin väitteisiin ja nämä kannat on perusteltava. *) 25
Myös apulaisoikeuskansleri on todennut, että päätöksen perusteluja ei tarvitse toistaa, jos alemman asteen perustelut hyväksytään. *) 26
Osassa vakuutusoikeuden liitepäätöksiä oli suppeasti otettu kantaa uusiin väitteisiin. Useissa päätöksissä ei edes tätä perusteluvelvollisuuden vähimmäisvaatimusta ollut täytetty ja päätös sisälsi vain viittauksen valituksenalaisen päätöksen perusteluihin.
Tällaista menettelyä ei nähdäkseni voida pitää hyväksyttävänä. Muutoksenhakijan tulee voida ymmärtää, miksi vakuutusoikeus katsoo, ettei valituksenalaista päätöstä tarvitse muuttaa.
Pitäisinkin tärkeänä sitä, että vakuutusoikeudessa omaksutaan uudenlainen perustelukulttuuri ja samalla, kun valitus tutkitaan, laaditaan päätöksen perustelut.
Hallintolainkäyttölain 53 §:n mukaan perusteluvelvollisuus edellyttää että asianosaisen on kyettävä perustelujen nojalla ymmärtämään, miten tuomioistuimen päättely on asiaa ratkaistaessa kulkenut. Perusteluista voidaan myös todeta, että päätös on aineellisesti oikein ja että lakia on sovellettu oikein. *) 27
Euroopan ihmisoikeussopimuksen käytännössä ei ole edellytetty, että ratkaisun perusteluissa tulisi ottaa kantaa kaikkiin asiassa esitettyihin väitteisiin. Viittaus alemman muutoksenhakuelimen päätökseen on mahdollista, mikäli nämä perustelut ovat riittävät.
Kuitenkin asianratkaisemisen kannalta olennaisiin riittävän selvästi ja täsmällisesti esitettyihin väitteisiin tu-
----------------------
*) 23 Hirvisaari v. Finland 27.9.2001 App 49684/99.
*) 24 AOK 22/31/99.
*) 25 OA 2026/2/00, 2746/4/01.
*) 26 AOK 131/1/00.
*) 27 Aer, Janne: Oikeusturva ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti hallintolainkäytössä. Oikeustiede – Jurisprudentia XXXXVI, Jyväskylä 2003, s. 47.
- - - - -
- 19 –
lee ottaa kantaa. Perustelujen keskeinen tehtävä on tehdä asian lopputulos ymmärrettäväksi.
Ihmisoikeustuomioistuin on Suomea koskevassa ratkaisussaan Hirvisaari todennut, että vaikka muutoin niukatkin perustelut saattavat täyttää ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vaatimukset, niin se seikka, että päätös jättää asianosaisen hämmennyksen valtaan, merkitsee, etteivät perustelut ole riittävät.
Perusteluvelvollisuuden laajuus vaihtelee tapauksesta riippuen ja sitä tulee arvioida tapauksen olosuhteiden valossa. *) 28
Muutoksenhakulautakuntien ja vakuutusoikeuden päätösten hyväksyttävää perustelemistapaa harkittaessa ei nähdäkseni voida nojautua korkeimman hallinto-oikeuden omaksumaan tapaan käyttää liitepäätöksiä.
Näin siksi, että muutoksenhakulautakunnilla ja vakuutusoikeudella on erilainen tehtävä kuin korkeimmalla hallinto-oikeudella, jonka keskeisenä tehtävänä on toimia ennakkoratkaisutuomioistuimena.
Vakuutusoikeudessa noudatetaan virallisperiaatetta. Tarkoituksena on, että asianosaiset voivat itse hoitaa valitusasiansa ilman, että he tarvitsisivat avustajaa. Usein asianosaiset eivät esitä valituskirjelmissään mitään väitteitä tai heidän esittämänsä väitteet eivät ole asian lopputuloksen kannalta relevantteja.
Tästä seuraa, ettei päätösten perusteluissa voida rajoittua ottamaan kantaa vain asianosaisen esittämiin väitteisiin. Tekemieni haastattelujen ja asiakirjoihin tutustumisen perusteella näyttäisi siltä, että vakuutusoikeuden päätösten perusteluihin ja niiden laajuuteen ei merkittävästi vaikuta se, onko asianosainen osannut valituskirjelmässään esittää relevantteja väitteitä tai onko hän käyttänyt avustajaa.
Tosin jonkinlaista varovaisuutta asian tutkimisen laajuuteen suhtautumisessa oli havaittavissa silloin, kun asianosainen oli tarkoin ajanut vaatimuksensa vakuutusoikeudessa.
Se, ettei muutoksenhakijalla ei yleensä ole lainoppinutta avustajaa asettaa päätöksen ymmärrettävyydelle lisävaatimuksia, jotka koskevat muun muassa päätöksen kielellistä tyyliä ja kirjoitustapaa.
Vakuutusoikeuden päätösten perustelut näyttäisivät olevan tavanomaista seikkaperäisempiä silloin, kun asiassa on järjestetty suullinen käsittely. Tämä käytäntö tulisi arvioida uudelleen.
Päätösten perustelujen tulee olla seikkaperäiset silloin, kun suullista käsittelyä ei ole järjestetty.
Kun suullinen käsittely asian selvittämiseksi on järjestetty, voidaan sen aikana pyrkiä välittämään asianosaiselle ymmärrettävässä muodossa tietoa siitä, mitkä seikat tulevat olemaan asian ratkaisun kannalta merkittäviä.
Suullisen käsittelyn jälkeen annetun päätöksen perustelemiselle ei siten tarvitsisi asettaa aivan yhtä korkeita laatuvaatimuksia kuin yksinomaan kirjalliseen menettelyyn perustuvan päätöksen perustelemiselle.
Suullisen käsittelyn järjestämisen ja päätöksen perustelujen välisen yhteyden näkeminen ehdottamallani tavalla, saattaisi vaikuttaa suullisten käsittelyjen järjestämistä koskevaan käytäntöön vähentämällä niiden toteuttamisen vaatimaa suurta työmäärää.
Suullisen käsittelyn jälkeen annettavan päätöksen perusteluvelvollisuutta tulisi voida keventää ja vastaavasti yksinomaan kirjallisessa menettelyssä annettavat päätökset tulisi perustella seikkaperäisesti.
Ratkaisuissaan Helle ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten voidaan katsoa täytyvän, vaikka päätös on perusteltu suppeasti, jos tuomioistuin on ottanut kantaa kaikkiin olennaisiin seikkoihin. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun valittaja ei ole voinut esittää asiaansa suullisessa käsittelyssä. *) 29
----------------------
*) 28 Hirvisaari v. Finland 27.9.2001 App 49684/99, de Moor v. Germany 23.6.1994, Series A No 292–A, H. v.Belgium 30.11.1987 Series A No 127, Ruiz Torija v. Spain 9.12.1994 Series A no 303–A, Hiro Balani v.Spain 9.12.1994 Series A No 303–B.
*) 29 Helle v. Finland 19.12.1997 App 20722/92.
- - - - -
- 20 –
Haastattelujen ja asiakirjoihin tutustumisen perusteella käsitykseni on, että vakuutusoikeuden perustelukulttuuri on hitaasti muuttumassa.
Vakuutusoikeudessa on vireillä hanke perustelujen kehittämiseksi.
Päätösten perustelutavat vaihtelevat suuresti. Selvitykseni perusteella näyttäisi siltä, että edellä asettamieni mittareiden valossa hyvien perustelujen määrä on edelleen pieni.
Suuri osa otantaani sattuneista päätöksistä oli perusteluiltaan puutteellisia ja usein perusteluissa viitattiin vain edellisen muutoksenhakuasteen perusteluihin.
Vastaani tuli vain muutama päätös, jonka perusteluissa oli avoimesti todettu vastakkaisiin suuntiin osoittavat seikat ja kirjoitettu auki se harkinta, jonka perusteella ratkaisuun oli päädytty.
Tämä saattaa olla syy myös sille, ettei otannassani ollut myöskään yhtään perustelua, jossa ratkaisua olisi perusteltu esimerkiksi perusoikeusmyönteisellä laintulkinnalla tai oikeusperiaatteiden vaikutuksella.
Silloin kun päätökset olivat seikkaperäisesti ja selkeästi perusteltuja, niiden perusteella oli mahdollista arvioida, miten asia oli tutkittu ja miksi ratkaisuun oli päädytty.
On ymmärrettävää, että vakuutusoikeuden käsiteltäväksi tulevien asioiden suuri määrä vaikuttaa siihen, miten paljon aikaa voidaan käyttää perustelemiseen.
Asiakirjoista kävi kuitenkin selkeästi ilmi, että käsittelymuistio ja esittelymuistio yhdessä jäsenten mahdollisten neuvottelusalaisuuden piiriin kuuluvien keskustelevien merkintöjen kanssa useimmiten sisälsivät jo hyviin perusteluihin tarvittavat ainekset.
Kysymys perustelujen parantamisesta näyttäisikin ennen kaikkea edellyttävän toimintakulttuurin muutosta. Valitettavan usein perustelut olivat kuitenkin suppeat ja puutteelliset eikä päätöksen perusteella syntynyt yhtä selkeää kuvaa siitä, miten tuomioistuin oli päätynyt ratkaisuun ja mille seikoille se oli harkinnassaan antanut merkitystä.
Näissä tapauksissa on vaikea vakuuttua siitä, että asian ratkaisemiseen osallistuneet henkilöt ovat todella tutkineet jutun perusteellisesti ja perehtyneet tuomioistuimelle toimitettuun aineistoon.
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti näyttäisi siis havaintojeni mukaan toteutuvan vakuutusoikeudessa juttua tutkittaessa ja päätöstä harkittaessa, mutta tästä vakuuttuminen edellyttää tutustumista neuvottelusalaisuuden piiriin kuuluvien tuomioistuimen sisäisiin asiakirjoihin ja merkintöihin.
Perustelujen puutteellisuudesta seuraa, ettei menettely kokonaisuutena arvioituna täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa ja perustuslain 21 §:n 2 momentissa asetettuja vaatimuksia.
Päätösten perustelemiseen liittyviä ongelmia tarkasteltaessa on muistettava, että valtaosassa vakuutusoikeuden ratkaisuista keskeinen kysymys on lääketieteellinen.
Perusteluissa tulisi siis nykyistä seikkaperäisemmin avata se lääketieteellinen arviointi, harkinta ja argumentointi, johon päätös perustuu.
Perusteluissa tulisi selostaa ne kokemussäännöt, joihin päätös perustuu.
Nämä ovat ensisijaisesti lääketieteellisiä ja toissijaisesti vakiintuneeseen ratkaisukäytäntöön perustuvia vakuutuslääketieteellisinä pidettäviä kokemussääntöjä.
*) 30
Perusteluissa tulisi avoimesti tuoda esiin myös se, että ratkaisussa on jouduttu käyttämään harkintaa tai punnitsemaan vastakkaisiin suuntiin osoittavien seikkojen merkitystä.
Kun ratkaisussa on käytetty tällaista harkintaa, tulisi perusteluista olla luettavissa, miksi jollekin seikalle on annettu suurempi painoarvo kuin jollekin toiselle; miksi jotain tutkimusmenetelmää ei pidetä luotettavana; miksi jokin lääkärinlausunnosta ilmenevä seikka on ratkaiseva ja jokin toinen jätetään vaille huomiota; mitkä seikat osoittavat, että henkilöllä on vielä toimintakykyä jäljellä jne.
Lääkärijäsenellä on asiantuntemuksensa puolesta parhaat edellytykset arvioida muutoksenhakijan lääketieteellistä kokonaistilaa, sairauden tai vamman syntymekanismeja, ennusteita, lääketieteellisten syysuhteiden todennäköisyyttä, sairauksien taustatekijöitä ja toimintakyvyn alenemaa.
Lääkärin läsnäolo istunnossa mahdollistaa lääketieteellisen arvion kontrolloinnin kysymysten ja niihin annettavien vastausten kautta. Vakuutusoikeudessa tämän on ajateltu
----------------------
*) 30 Olen toisaalla tässä raportissa esittänyt, että tällaiset kokemussäännöt tulisi kirjata mahdollisuuksien mukaan lakiin ja lain soveltamista ohjaaviin suosituksiin, jotka olisivat julkisia.
- - - - - -
- 21 –
tapahtuvan jäsenten välisessä keskustelussa.
Asianosaisella ei kuitenkaan ole mahdollisuutta varmistua siitä, mitä kaikkea on selvitetty ja millä perusteella lääkäri on päätynyt arvioonsa, jos nämä seikat eivät näy päätöksen perusteluissa.
Päätösten perustelujen kannalta on hyvä, jos jaoston käsittelyssä syntyy keskustelua.
Keskustelussa esiin tuodut todelliset argumentit voidaan silloin kirjata päätöksen perusteluihin sen sijaan, että esittelijä pyrkii kuvaamaan sen harkinnan, joka hänen käsityksensä mukaan tulisi olla ratkaisun taustalla.
Keskustelussa lääkärijäsenelle esitetyt kysymykset ja niihin annetut vastaukset syventävät päätösharkintaa ja tukevat perustelujen laatimista.
Keskustelevaa kulttuuria tulisikin suosia. Otokseeni sattuneiden juttujen asiakirjojen perusteella saatoin todeta, että jäsenten aktiivisuus keskustelun avaajina oli hyvin vaihtelevaa.
Päätöksen tekeminen ja päätöksen perusteleminen näyttävät olevan toisistaan erillisiä vaiheita vakuutusoikeuden menettelyssä.
Työjärjestyksen 26 §:n mukaan istunnossa ratkaistuista asioista muodostetaan numeroitu pöytäkirja. Istuntojen pöytäkirjat, niihin liitetyt taltiot ja mahdolliset äänestyspöytäkirjat muodostavat päätöspöytäkirjan.
Työjärjestyksen 30 §:n mukaan päätös voidaan kirjoittaa ottamatta siihen selostavaa osaa ja siihen voidaan liittää valituksenalaisen päätöksen jäljennös.
Jos ratkaisu ei ole yksimielinen, tehdään päätökseen merkintä äänestysratkaisusta.
Jäsenten ja esittelijän eriävät mielipiteet kirjoitetaan taltioon liitettävään äänestyspöytäkirjaan. Nämä liitetään myös ratkaisuun.
Työjärjestyksen 31 §:n ”Ratkaisun jälkeiset toimenpiteet” mukaan esittelijä laatii istunnon jälkeen istunnossa tehdyn ratkaisun mukaisen päätöksen, jonka oikeellisuuden tarkastava vakuutusoikeustuomari ja puheenjohtaja tarkastaa.
Jaoston jäsenet voivat päätöksen tekemisen jälkeen ns. jälkityövaiheessa vielä halutessaan vaikuttaa päätöksen perustelujen kirjoittamistapaan. Päätöksen laatiminen on käytännössä vakuutusoikeuden ratkaisuharkinnan jälkeinen toimenpide.
Haastattelujen perusteella näyttää siltä, että myös lääketieteellistä harkintaa kuvaavat perustelut kirjoittaa aina oikeustieteellisen koulutuksen saanut esittelijä.
Juttujen asiakirjojen perusteella voidaan todeta, että lääkäreiden asiakirjoihin tekemät merkinnät eivät juurikaan sisällä heidän ratkaisunsa perusteluja, jotka tukisivat esittelijän työtä päätöksen perustelujen laatimisessa.
Joskus esittelijät neuvottelevat päätöksen lääketieteellisen osan kirjoittamistavasta lääkärijäsenen kanssa.
Käytännössä lääkärijäsenet ovat vaikeasti saavutettavissa ja kiireellisiä, minkä vuoksi tällaiset neuvottelut todennäköisesti jäävät satunnaisiksi ja pintapuolisiksi.
Lääkärijäsenten osallistumista päätösten perustelemisessa tulisi lisätä. Nykyinen järjestelmä, jossa lääkärijäsenten tosiasiallinen osallistuminen päätösten perustelemiseen näyttää olevan vähäistä, ei edistä oikeusturvan tehokasta toteutumista.
Myös lääkärijäsenen on pystyttävä esittämään ne argumentit joihin hänen arvionsa perustuu. Nykyisin lääkärijäsen merkitsee kantansa käsittelymuistioon, joka kuuluu neuvottelusalaisuuden piiriin. Merkintä saattaa olla hyvin lyhyt, lyhimmillään muotoa kyllä tai ei tai vain muutama lausetta.
Esittelijä kirjoittaa lääkärin näkemyksen perustelut ja lääkärijäsen voi myös perustella näkemyksensä istunnossa.
Muutoksenhakuelimissä jäsenenä toimivien lääkäreiden on pystyttävä irrottautumaan siitä perinteisestä lääkärin ammatin harjoittamiseen liittyvästä kulttuurista, jossa lääketieteellinen harkinta on potilaan kokonaistilanteen huomioon ottavaa harkintaa, johon ei perinteisesti kuulu päätösten ja niiden perusteiden (esimerkiksi hoitopäätösten) esittäminen kirjallisesti ja jossa kirjallista esittämistä – silloin kun sitä edellytetään - leimaa hienotunteisuus ja joidenkin vaikeina tai potilaille epämieluisina pidettyjen asioiden peitelty kuvaaminen.
Tämä perinteinen toimintakulttuuri on muutoinkin murtumassa. Useat aiemmin lääkärin harkintaan perustuvat seikat on nykyisin säännelty lailla ja potilaan oikeutta saada tietoa ja osallistua päätöksentekoon on lisätty samoin kuin lääkärin harkinnan avoimutta ja sen kontrolloitavuutta.
- - - - -
- 22 –
Lääketieteellinen arvio on valtaosassa vakuutusoikeudessa ja muutoksenhakulautakunnissa käsiteltävistä asioista keskeinen.
Tarkastuslautakunnan asioista noin puolet, tapaturmalautakunnassa noin 90 % ja eläkelautakunnassa noin 75 % asioista arvioidaan olevan lääketieteellisiä. *) 31
Toukokuun 1 päivänä 2003 voimaantulleessa vakuutusoikeuslaissa on vahvistettu lähtökohdaksi lääketieteellisen osaamisen varmistamiseksi, että vakuutusoikeuden jäsenenä on lääkäreitä.
Tätä pidettiin myös haastatteluissa tehokkaana ja taloudellisena ratkaisuna verrattuna siihen, että lääkärinlausuntoja pyydettäisiin tuomioistuimen ulkopuolelta.
Samalla tämä merkitsee sitä, että kun menettelyyn osallistuva lääkärit ovat tuomioistuimen jäseniä, ei kontradiktorinen periaate toteudu samalla tavalla kuin se toteutuisi asiantuntijatodistelussa.
Lääkärijäsenet ovat vakuutusoikeuslain 2 §:n mukaan sivutoimisia. Perustelu sivutoimisuudelle on, että toimiminen kliinisessä työssä varmistaa ammattitaidon ylläpitämisen.
Lääkärijäsenten sivutoimisuus ja heidän työlleen asetettavat vaatimukset eivät tällä hetkellä näyttäisi olevan tasapainossa.
Mikäli lääkärijäsenet ovat sivutoimisia, tulisi heidän määräänsä lisätä.
Lääketieteellisen harkinnan avoimuuden lisäämistä ja perustelujen parantamista ei pystyttäne toteuttamaan asettamalla lääkärijäsenille velvollisuus esittää aina perusteltu lääketieteellinen arvio, ellei velvollisuuden toteuttamiseksi osoiteta riittäviä henkilöresursseja.
Perustelujen kehittäminen ei saa merkitä käsittelyaikojen pitenemistä nykyisestä.
Vakuutusoikeudessa toimii ns. päätöspohjatyöryhmä, jonka tarkoitus on kehittää päätösten pohjia ja laatia lääketieteellisiin päätöksiin sellaiset lähinnä teknisluontoiset vakioperustelut, jotka sopivat valtaosaan tapauksista.
Ehdotukset tulee tehdä vuoden 2003 loppuun mennessä. *) 32
----------------------
*) 31 Havu, Timo – Juntunen, Juhani: Lääkäri tuomarina – lääkärijäsenen roolista toimeentuloturvan muutoksen hakuelimissä. Lakimies 4/2002 s. 595.
*) 32 Tiedote 18/2002 29.11.2002.
- - - - -
- 28 –
13. LÄÄKETIETEELLISTEN SEIKKOJEN ARVIOINTI
Sosiaaliturvajärjestelmän toimeenpanoon kohdistuva epäluottamus ilmenee usein lääkärien toimintaan kohdistuvana epäluulona.
Tämä on epäluottamusta heidän ammattitaitonsa riittävyyteen sillä erikoisalalla, josta asiassa on kysymys, epäilynä siitä, tuntevatko lääkärit riittävästi uusien lääketieteellisten tutkimusten tuloksia tai tutkimusmenetelmiä, tai syytöksinä ylimielisyydestä lääkärikollegoita kohtaan.
Kritiikkiä on myös esitetty siitä, että päätökset ovat liian oikeudellisia, eivätkä ne ota riittävästi huomioon lääketieteellisiä arvioita.
On epäilty, että päätökset ovat poliittisia ja ne myötäilisivät sosiaaliturvasta käytävää julkista keskustelua tai poliittista kritiikkiä ja tavoitteita.
Epäillään, ettei potilaan tutkineen lääkärin lausuntoihin perehdytä riittävästi tai ettei päätöksentekijä riittävästi ymmärrä niiden sisältöä.
Lisäksi epäillään, että päätöksentekijät eivät riittävästi tunne työelämää ja ymmärrä sitä, mitä potilaan sairaus tai toimintakyvyn alenemisen merkitystä työssä selviytymiselle.
Nämä epäilykset murentavat luottamusta muutoksenhakujärjestelmään.
Muutoksenhakujärjestelmään kohdistuvan epäluottamuksen syitä on useita. Yksi niistä on se, ettei lääketieteellisten seikkojen arviointi tapahdu avoimesti.
Merkitystä saattaa olla myös sillä, että etuuden hakija ja hänen terveydentilaansa ja toimintakykyään arvioiva lääkäri eivät tapaa, vaan lääkäri tekee arvionsa yksinomaan asiakirjojen perusteella.
Ensiasteen päätöksenteossa olevat ongelmat heijastuvat väistämättä muutoksenhakuun.
Sen jälkeen kun valmisteluyksikössä on huolehdittu siitä, että kaikki asian aikaisemmissa käsittelyvaiheissa käytössä olleet asiakirjat, lausunnot, tutkimustulokset, röntgenkuvat jne. ovat vakuutusoikeuden käytössä, asiakirjat toimitetaan lääkärijäsenelle.
Lääkärille esitetään lyhyitä kysymyksiä muun muassa eläkkeen alkamisajasta, siitä, olisiko osaeläkkeen saaneella oikeus täyteen eläkkeeseen, onko syy- yhteys osoitettavissa.
Lääkärijäsen merkitsee lyhyet vastauksensa kysymyksiin. Vakuutusoikeus voi pyytää lausunnon asiantuntijalääkäriltä, joka ei ole tuomioistuimen jäsen.
Kaikki lausuntopyynnöt kulkevat kuitenkin vakuutusoikeuden ylilääkärin kautta ja ne ohjataan näin keskitetysti määrätyille lääkäreille.
Menettely perustuu ylilääkärin mukaan siihen, että rajattu lääketieteellinen asiantuntijapiiri turvaa yhdenmukaisen ratkaisulinjan ja siten muutoksenhakijoiden yhdenvertaisen käsittelyn.
Toisen lääkärinlausunnon pyytämistä voi ehdottaa lääkärijäsen tai muu jäsen.
Lääketieteelliseen arviointiin oli osallistunut kaksi lääkäriä, etenkin silloin kun muuhun sairauteen tai vammaan näytti liittyvän myös psyykkinen sairaus.
Äskettäin ilmestyneen tutkimuksen mukaan *)52 erityisesti silloin, kun lääkärin lausunnossa ei ole johtopäätöksiä, lausunnon kirjoittajat ja lausuntoa arvioivat henkilöt voivat helposti päätyä erilaisiin ratkaisuihin.
Tämä näyttäisi perustuvan siihen, että lausunnon kirjoittajalla ja lukijalla eli sosiaaliturvaetuutta koskevan päätöksen tekijällä on erilainen koulutus, jolloin heidän tekemänsä johtopäätökset saman tosiasioita koskevan näytön pohjalta ovat erilaisia.
Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että lääkärit jättivät lausunnostaan pois seikkoja, joilla saattaisi olla merkitystä päätöksenteossa. Tällainen toiminta saattaa perustua esimerkiksi hienotunteisuuteen, potilaan suojelemiseen tai hoitosuhteen vaalimiseen.
Tutkimuksen tulosten perustella päädyttiin ehdottamaan lisää yhteistyötä ja keskusteluja siitä, mitkä seikat tulee ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä ja mitä seikkoja lausuntojen tulisi sisältää.
Myös käymissäni keskusteluissa viitattiin tietojen jättämiseen pois lausunnoista.
----------------------
*) 52 Repo, Eija ym.: Psykoterapia kuntoutuksena. Helsinki 2003.
- - - - -
- 29 –
Oikeudellinen ratkaisu on oikeussääntöjen ja periaatteiden soveltamisesta yksittäistapaukseen.
Oikeussääntöjä ja periaatteita sovelletaan tiettyihin oikeustosiseikkoihin.
Tuomioistuin ottaa kantaa siihen, mitä oikeustosiseikkoja se pitää merkityksellisenä ja mitkä seikat eivät vaikuta asian ratkaisuun.
Oikeustieteessä on käsitelty paljon sitä, miten tuomioistuin valitsee ne oikeustosiseikat, joihin oikeusnormeja sovelletaan ja mikä merkitys tällä valinnalla on asian lopputulokseen.
Lääketieteellistä asiantuntemusta edellyttävät kysymykset painottuvat syy-yhteyden, työkyvyn ja haitan arviointiin. Tyypillisesti nämä kysymykset ovat muotoa, onko vamma tapaturman aiheuttama, minkä asteisesta työkyvyttömyydestä on kysymys ja oikeuttaako haitta etuuteen. *) 53
Lääkäri määrittää lausunnollaan niitä oikeustosiseikkoja, joiden varassa tuomioistuin tekee ratkaisun. *) 54
Lääkärijäsenen voidaan ajatella olevan eräänlaisen tulkin roolissa. Hänen tehtävänsä on lääkärinlausuntojen arviointi sitä silmällä pitäen, missä määrin niissä on esitetty ne seikat, joiden täyttäminen on lainsäädännössä asetettu etuuden saamisen ehdoksi.
Lääkärijäsen ottaa myös kantaa siihen, mikä painoarvo voidaan antaa jollekin tutkimustulokselle tai muille lääkärinlausunnoista ilmeneville seikoille lainsäädännön vaatimien seikkojen osoittamisessa.
Tällöin punnitaan erilaiset lääketieteelliset näkemykset ja suhtautuminen uusiin tutkimusmenetelmiin.
Lääketieteellisten seikkojen merkityksen arviointi sosiaaliturvaa koskevassa muutoksenhaussa on jaettavissa kahteen osaan.
Yhtäältä voidaan tarkastella sitä, miten potilaan tutkinut ja häntä hoitanut lääkäri kuvaa potilaan terveydentilaa ja löydöksiä ja toisaalta sitä, miten näitä kuvauksia arvioidaan, kun lausunnon perusteella päätetään henkilön työ- ja toimintakyvystä.
Oikeudellinen päätöksenteko perustuu tosiasioihin ja oikeussääntöihin. Päätöstä tehtäessä on selvitettävä tosiasiat ja tunnistettava niistä ne, joilla on vaikutusta päätökseen. Tämä tunnistaminen tapahtuu niiden oikeusnormien avulla, jotka tulevat asiassa sovellettavaksi.
Myös esimerkiksi oikeudellista kelpoisuutta koskevassa päätöksenteossa on lääkeopillinen arvio keskeisessä asemassa.
Kuitenkin oikeudellinen päätöksenteko perustuu kokonaisarvioon henkilön lääketieteellisesti arvioitavasti terveydentilasta tai taudinkuvasta.
Lääkärinlausunto on todiste henkilön sairaudesta, mutta arvio toimintakyvystä ja oikeudellisesta kelpoisuudesta on oikeudellista harkintaa.
Tästä seuraa se, että mikään fyysinen tai psyykkinen seikka sellaisenaan ei ratkaise sitä, että henkilöltä puuttuisi oikeudellinen toimintakyky. Tämän vuoksi oikeudellista toimintakykyä arvioitaessa pelkkä lääkärinlausunto ei riitä näytöksi.
Oikeudellista kelpoisuutta koskevassa päätöksenteossa on lääkärin ja tuomarin välinen työnjako nähty siten, että lääkärin tehtävänä on selvittää tosiasiakysymys ja tuomarin tehtävä on ratkaista oikeuskysymys.
Tuomari arvioi, mitä on pidettävä näytettynä punnitsemalla, mikä merkitys lääkärin lausunnolle on asiassa annettava ja mitkä oikeusohjeet asiaan soveltuvat. *) 55
----------------------
*) 53 Havu, Timo – Juntunen, Juhani: Lääkäri tuomarina – lääkärijäsenen roolista toimeentuloturvan muutoksenhakuelimissä.
Lakimies 4/2002 s. 611.
*) 54 Kangas, Urpo: Lääkärinlausunto oikeudellisesta kelpoisuudesta ja sairaudesta. Suomen Lääkärilehti Vsk.52 Nr:12/1997, s. 1 451.
*) 55 Mahkonen, Sami: Lääkärinlausunto holhous- ja testamenttikysymyksissä. Suomen lääkärilehti 10, 1982, s. 807–809, Kangas, Urpo: lääkärinlausunto oikeudellisesta kelpoisuudesta ja sairaudesta laillisena esteenä. Suomen lääkärilehti 12, 1997, 1 451–1 456. Ks. myös Lappalainen, Juha: Oikeustosiseikka ja todistustosiseikka prosessioikeudellisina peruskäsitteinä. Lakimies 1986, 756–770 ja Siviiliprosessioikeus II: Helsinki 2001, s. 138–293.
- - - - -
- 30 –
Lausunnossa käytetyllä kielellä ja tyylillä saattaa olla merkitystä sen kannalta, miten lääkärin tekemät havainnot ja arviot välittyvät niille, jotka käyttävät lausuntoa päätöksen perusteena.
Onkin vaikea erottaa, missä määrin päätöksentekijä arvioi lausuntoa ja lausunnon antajaa ja missä määrin kysymys on yksinomaan sen henkilön terveydentilaa tai toimintakykyä, josta lausunto on annettu.
Lääkärin suhtautuminen potilaan omaan kertomukseen saattaa rinnastua siihen, miten oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa juristi poimii tosiasiakuvauksesta ne seikat, joilla hän arvio olevan oikeudellista merkitystä.
Lääkärin kliinisessä tutkimuksessa tekemät havainnot ovat vakuutusoikeuden menettelyssä näyttöä tosiasioista.
Näihin havaintoihin ja niiden arviointiin sisältyy tulkintaa, joka lienee rinnastettavissa oikeustieteellisen koulutuksen saaneen tuomarin tekemään näyttöä tosiasioista koskevaan havainnointiin ja havaintojen merkityksen arviointiin.
Ongelmallisinta on sellaisten seikkojen, kuten kivun tai haitan arviointi, jota ei voida objektiivisesti mitata, vaan arviointi perustuu lääketieteellisen asiantuntemukseen, kokemukseen ja tulkintaan potilaasta tehdyistä havainnoista ja potilaan kertomuksesta.
Lääkärin lausunnosta tulisikin aina ilmetä selkeästi, milloin kysymys on potilaan omasta kertomuksesta ja milloin lääkärin tekemistä havainnoista.
Myös erilaisten aste- tai laatuerojen arviointi, ilmaiseminen ja ilmaisujen arviointi on tulkinnanvaraista.
Lääkärin tekemä arvio perustuu lääketieteelliseen asiantuntemukseen ja kokemukseen, jota lakimiesjäsenillä ei ole.
Lääkärin lausuntojen antamista ohjataan erilaisilla lomakkeilla. Ne sisältävät diagnoosit, jotka vaikuttavat työkykyyn, kuvauksen sairauden etenemisestä aikaisempien tutkimusten perusteella, tiedot hoidosta ja hoidon vaikutuksista sekä mahdollisesta kuntoutuksesta ja sen vaikutuksesta, lausuntoa kirjoittavan lääkärin potilaalle tekemien kliinisten tutkimusten, lääketieteellisten kokeiden sekä suoritus- ja toimintakyvyn mittausten tulokset.
Lisäksi lomakkeeseen kirjataan lääkärin arvio potilaan toimintakyvystä ja sen mahdollisista rajoitteista, hoito- ja kuntoutussuunnitelma sekä arvio potilaan työkyvystä.
Etuudenhakijan terveyden ja toimintakyvystä on yleensä (vähintään) kolme: henkilön oma arvio, hänet tutkineen ja häntä hoitavan lääkärin arvio sekä etuutta koskevan päätöksen tekijän arvio.
Arvion erilaisuuteen saattaa vaikuttaa se, että potilaan ja häntä tutkivan ja hoitavan lääkärin välinen suhde on välitön, kun taas etuuspäätöksen tekemiseen tai sitä koskevan valituksen käsittelyyn osallistuvat lääkärit ja muut henkilöt muodostavat käsityksensä hakijasta asiakirjoista välittyvän kuvan perusteella.
Haastatteluissa tuotiin usein esille näkemys siitä, että hoitavan lääkärin ja hänen potilaansa väliseen suhteeseen liittyy välttämättä luottamuksellisuus, minkä vuoksi hoitavasta lääkäristä tulee ennemmin potilaan asiamies ja hänen näkemystensä puolustajan kuin objektiivisesti potilaan tilannetta ulkopuolisena tarkastelevan ja arvioivan asiantuntijan.
On epäselvää, vaikuttaako tämä näkemys lääkärinlausuntojen arviointiin.
Näyttää siltä, että lääkärin lausunnossa olevalla arviolla henkilön työ- ja toimintakyvystä on vain hyvin vähäinen merkitys etuushakemusta ratkaistaessa.
Usein tuo arvio saatetaan jättää kokonaan huomioon ottamatta ja etuuden saamisen edellytysten täyttymistä arvioidaan lausunnon muiden osien perusteella.
Sekä etuuden hakijan kannalta että vakuutusoikeuden kannalta onkin ongelmallista, että lääkärinlausunnossa tehty arvio henkilön työkyvyttömyydestä saattaa laukaista toiveita, jotka myöhemmin osoittautuvat sosiaaliturvalainsäädännön kannalta arvioituna perusteettomiksi.
- - - - -
- 31 –
On vaikea arvioida sitä, ovatko hoitavan lääkärin lausunnon sisältämät johtopäätökset yksinomaan lääketieteellisiä, vai sisältävätkö ne myös sosiaalisia ja oikeudellisia tekijöitä.
Samoin on vaikea arvioida, sisältääkö lääkärijäsenen arvio näiden tekijöiden vaikutuksen.
Todistaja on oikeudenkäynnin ulkopuolinen henkilö, jota kuullaan suullisesti siitä, mitä he ovat itse havainneet jostain oikeudenkäyntiin vaikuttavasta seikasta.
Lääkärin kirjallinen lausunto käy todisteena oikeudenkäynnissä. Lääkärin toimiessa todistajana, häntä kuullaan asiantuntevana todistajana. Tämä tarkoittaa sitä, että hän kertoo asioista, joita hän on voinut havaita asiantuntemuksensa perusteella.
Vaikuttaa siltä, että lääkärinlausunnoista ei aina ilmene kaikki lääkärin arvioon vaikuttavat seikat.
Toisaalta joskus lausuntoihin sisältyy sellaisia seikkoja, jotka tosiasiallisesti vaikuttavat vakuutusoikeuden päätökseen, mutta joita ei kirjoiteta päätökseen tai sen perusteluihin näkyviin.
Puuttuva tiedot saattavat selittyä terveydenhoitohenkilöstöä koskevalla salassapitovelvollisuudella ja osittain hienotunteisuudella.
Salassapitovelvollisuuden tarkoituksena on suojata potilasta.
Sellaisista tiedoista, joita terveydenhoitohenkilöstö on saanut asemansa perusteella tietää ja joita asian laadun vuoksi on pidettävä salassa, saadaan todistaa vain potilaan suostumuksella.
Tämä siis tarkoittaa, että sellaisesta asiasta voidaan esittää lääkeopillista näyttöä, joka ei ole asian laadun vuoksi salassa pidettävä.
Vaitiolovelvollisuuden ja todistamisvelvollisuuden välinen suhde vaikuttaa ongelmalliselta.
Näyttäisi siltä, että henkilön yksityisyyden suojan turvaamiseksi on omaksuttu varovainen käytäntö, joka saattaa liian pitkälle vietynä johtaa jopa siihen, että potilas itsekään ei saa tietoa kaikista niistä seikoista, joihin johtopäätökset ovat tosiasiallisesti perustuneet. *) 56
Mitään selkeitä oikeusohjeita tai vakiintuneita tulkintaperiaatteita ei näyttäisi olevan tämän jännitteen ratkaisemiseksi. Salassa pidettävien seikkojen vaikutus saattaa olla hakijan kannalta joko myönteinen tai kielteinen.
Korostan vielä, että mitään näyttöä siitä, että edellä kuvaamani jännite todella vaikuttaisi lääkäreiden tai vakuutusoikeuden toimintaan, ei selvitykseni aikana tullut esiin.
Ei myöskään ole mahdollista ottaa kantaa siihen, miten lääkäri suhtautuu salassa pidettäviin tietoihin silloin kuin hän arvioi niiden ilmaisemisen koituvan hakijan eduksi ja silloin, kun hän arvioi niiden ilmaisemisen olevan haitallisia hakemuksen menestymisen kannalta.
Oikeudellista toimintakykyä ja testamentin tekijän testamentintekokelpoisuutta koskevissa asioissa ristiriitaista näyttöä on arvioitu painottamalla lääkärin lausuntoa sen vuoksi, että hän oli hoitanut potilasta pitkään tai sen vuoksi, että hän oli kyseisten sairauksien erityisasiantuntija.
Testamenttiasioissa on annettu suurempi merkitys potilasta henkilökohtaisesti hoitaneen lääkärin lausunnolle kuin asiantuntijalle, joka muodostaa käsityksensä potilasasiakirjojen pohjalta tai toisten lääkäreiden lausuntojen perusteella. *) 57
Työntekijäin eläkelain *) 58 mukaan oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen edellyttää, että henkilön työkyky on arviolta alentunut sairauden, vian tai vamman johdosta vähintään kahdella viidenneksellä.
Lain mukaan työkyvyn alentumista arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän jäljellä olevat kyky hankkia itselleen ansiotuloja saatavissa olevalla sellaisella työllä, jonka suorittamista voidaan häneltä kohtuudella edellyttää.
Tässä harkinnassa otetaan huomioon koulutus, aikaisempi toiminta, henkilön ikä ja asumisolosuhteet ja näihin verrattavat muut seikat.
----------------------
*) 56 Ks. Lappalainen: Lääkäri ja lainsäädäntö/Forssa
*) 57 Mäki-Petäjä,-Leinonen, Anna: Dementoituneen henkilön oikeudellinen asema. Jyväskylä 2003, s. 230.
*) 58 Työntekijäin eläkelain 4 § (1482/1995).
- - - - -
- 32 –
Lain määritelmä on hyvin yleisluonteinen ja se jättää laajan harkintavallan ratkaisun tekijälle.
Laissa ei määritellä sitä, miten arvio työkyvystä ja sen alentumisesta kahdella viidenneksellä tulee tehdä.
Arvioinnin tulisi tapahtua puhtaasti lääketieteellisin perustein silloin, kun selvitetään minkälainen sairaus, vika tai vamma henkilöllä on.
Arviointi perustuu vakuutusoikeuden käytössä oleviin lääkärin lausuntoihin, niiden sisältämiin tietoihin sekä erilaisten potilaalle tehtyjen tutkimusten tuloksiin ja esimerkiksi röntgenkuviin.
Vakuutusoikeuden lääkäri tekee arvion kirjallisten lausuntojen ja muun selvityksen perusteella, tutkimatta potilasta.
Lääkäri muodostaa käsityksensä henkilön sairaudesta, viasta tai vammasta ja siitä, miten nämä vaikuttavat henkilön työkykyyn lääketieteellisen osaamisensa ja lääketieteellisten kokemussääntöjen varassa.
Tässä arvioinnissa lääkäri arvioi samalla myös lausuntojen ja tutkimustulosten luotettavuutta.
Näyttäisi siltä, että lääketieteellisten koulukuntien väliset erot tai erot lausunnon kirjoittaneen lääkärin ja sitä arvioivan lääkärin suuntautumisessa erikoisaloille tai suhtautuminen erilaisiin tutkimusmenetelmiin vaikuttavat siihen, minkälaisen merkityksen vakuutusoikeuden lääkäri antaa arvioitavanaan olevassa lausunnossa ilmeneville seikoille.
Laissa edellytetään lisäksi, että työkyvyn alentumista arvioidaan ottaen huomioon henkilön jäljellä oleva kyky hankkia ansiotuloja. Ansiokykyä arvioitaessa on työntekijäin eläkelain mukaan otettava huomioon, että
1. arvioinnin pohjaksi asetettu työ on saatavissa ja
2. työn tekemistä voidaan kohtuudella edellyttää.
Lisäksi tulee ottaa huomioon henkilön
1. koulutus
2. aikaisempi toiminta
3. ikä
4. asumisolosuhteet
5. näihin verrattavat muut seikat
Laissa ei millään tavoin määritellä sitä, miten näiden seikkojen tulisi vaikuttaa harkinnassa.
Vakuutusoikeuden asiakirjojen ja haastattelujen perusteella ei ollut mahdollista arvioida, miten harkinta laissa määriteltyjen huomioon otettavien seikkojen osalta tapahtuu.
Myös vakuutusoikeuden jäsenille näytti olevan epäselvää, onko mahdollista erottaa puhtaasti lääketieteellinen arvio ja arvio, jossa otetaan muut laissa luetellut seikat huomioon.
Asiakirjoista tai päätösten perusteluista (tai niiden puuttumisen vuoksi) en myöskään pystynyt muodostamaan käsitystä siitä, perustuvatko lääkärijäsenen hänelle tehtyihin kysymyksiin antamat vastaukset pääasiallisesti lääketieteellisenä pidettävään harkintaan vai kokonaisharkintaan, jossa luetellut muut seikat on otettu huomioon.
Nähdäkseni juuri tämä on lääketieteellisten seikkojen selvittämisessä ja niiden arvioinnissa noudatettavan menettelyn tarkastelun ydinkysymys. Kysymys liittyy lääkärijäsenen rooliin.
Onko lääkärillä kaksi roolia asiantuntijan ja tuomioistuimen jäsenen rooli vai onko hän ratkaisusuosituksen valmisteleva jäsen.
- - - - -
- 33 –
Lääkärijäsenen rooli valituksen käsittelyssä voidaan nähdä kahdella vaihtoehtoisella tavalla seuraavasti.
1. Lääkärijäsen arvioi jutun lääketieteellisen näytön
2. Esittelijä tekee tämän arvion pohjalta esityksen
3. Lääkärijäsen ja muut jäsenet tutkivat jutun kokonaisuudessaan
tai
1. Lääkärijäsen tutkii jutun kokonaisuudessaan ja tekee ratkaisuehdotuksen
2. Esittelijä tekee tämän pohjalta esityksen
3. Lääkärijäsen ja muut jäsenet tutkivat jutun kokonaisuudessaan
Kun lääkärin arvio on yleensä eräänlainen kokonaisharkintaan perustuva arvio, jossa arvion perusteita ja johtopäätöksiä ei eritellä, muiden jäsenten ei ole mahdollista arvioida sitä, onko lääkäri toiminut arviota tehdessään ensimmäisen mallin tai toisen mallin mukaan.
Mikäli lääkäri on tutkinut jutun jo kokonaan, on hän tehnyt harkintansa ottaen huomioon myös sellaisia seikkoja, jotka eivät ole lääketieteellisiä.
Ymmärtääkseni juuri tämä harkinta, johon sisältyy myös ei- lääketieteellistä ainesta on se, jota tarkoitetaan, kun puhutaan vakuutuslääketieteestä.
Jotta menettely olisi avoimempaa ja läpinäkyvämpää, tulisi lääkärien roolia selkeyttää.
Jos toimitaan ensimmäisen esittämäni mallin mukaisesti, lääkärillä on valituksen käsittelyssä ikään kuin kaksi roolia.
Lääkäri toimii ensimmäisessä vaiheessa lääketieteellisenä asiantuntijana ja toisessa vaiheessa tuomioistuimen jäsenenä.
Asiantuntijana toimiva lääkäri tekee arvionsa vain lääketieteellisen osaamisensa ja kokemuksensa pohjalta.
Jäsenenä toimiva lääkäri arvioi lääketieteellisten seikkojen merkitystä yhdessä muiden huomioon otettavien seikkojen kanssa, jolloin lääketieteellinen arvio on vain yksi jutun ratkaisuun vaikuttavista tekijöistä.
Tässä mallissa valituksen käsittelyyn voisi osallistua myös kaksi eri lääkäriä.
Jos lääkäri toimii asiantuntijana, eivät lääkärin lausunto ja sen perusteet kuulu neuvottelusalaisuuden piiriin.
Toisessa mallissa lääkärijäsenen voidaan nähdä toimivan ainoastaan tuomioistuimen jäsenenä, joka lausuu ensimmäisenä käsityksensä asiasta. Tällöin lääkärin toiminta kuuluu neuvottelusalaisuudenpiiriin.
Lääkärin tulee kuitenkin tuomioistuimen jäsenenä perustella muille jäsenille, minkä painoarvon hän on antanut henkilön iälle, asuinpaikalle, koulutukselle ja aikaisemmalle toiminnalle.
Lisäksi lääkärin on perusteltava, minkä arvon hän on antanut sille, onko ajateltavissa olevan työtä tarjolla tai miksei hän ole pitänyt kohtuullisena edellyttää työskentelyn jatkamista.
Näihin seikkoihin perustuva harkinta liittyy lääketieteelliseen arvioon, mutta harkinta ei ole lääketieteellistä.
Sen selkeyttäminen, kumman mallin mukaan lääkäri toimii, auttaisi myös muita jäseniä arvioimaan, mikä merkitys lääkärin arviolle on päätösharkinnassa annettava.
Vakuutusoikeudessa tekemieni haastattelujen perusteella sain sen käsityksen, että jotkut lakimiesjäsenet ovat taipuvaisia ajattelemaan, että lääkäri toimii ainoastaan kokonaisharkinnan tekevänä tuomioistuimen jäsenenä, kun taas toiset lakimiesjäsenet pitivät lääkäreitä ennen kaikkea lääketieteen asiantuntijoina, joiden arviota lakimiesjäsen ei voi osaamisensa ja kokemuksensa nojalla kyseenalaistaa.
Lääkärin roolin selkeyttämisellä olisi nähdäkseni oikeusturvaa vahvistava vaikutus.
Molemmat mallit edellyttävät kuitenkin, että lääkärit perustelevat kantansa nykyistä seikkaperäisemmin.
- - - - -
- 34 –
Lääketieteellisen arvion tärkeys asioiden ratkaisun kannalta ja arviointimenettelyyn liittyvä kysymys koko järjestelmän luotettavuudesta, perustelevat lääkärijäsenten toiminnan uudelleen arviointia.
Kysymykset, joita tulisi selvittää ovat, edellyttääkö oikeusturvan toteutuminen lääkärijäseniltä lääketieteellistä erikoistumista; tulisiko lääketieteellinen arvio tehdä useamman lääkärin muodostamassa kokoonpanossa ainakin silloin, kun työkyvyttömyyden syynä ei ole vain yksi sairaus tai vamma; tulisiko lääkärijäsenten ns. kaksoisrooli vakuutusoikeuden asiantuntijana ja jäsenenä purkaa vai tulisiko sitä vahvistaa. *) 59
----------------------
*) 59 En ole selvittänyt maallikkojäsenten roolia enkä sitä, miten muu näyttö hankitaan ja arvioidaan. Miten esim. selvitetään onko työtä saatavilla?
- - - - -
Lainaus Sakslinin selvityksestä loppuu.
- - - - -
Työkyvyttömyysasioihin käytännönkin työssä perehtynyt lääkäri, kansanedustaja Ilkka Taipale (sd.) kertoo, että eläkkeelle pääsy voi tosiaan olla epätasa-arvoista:
- Kiputilat, paniikkihäiriö ja eräät lievemmät psykiatriset häiriöt ovat sellaisia, joissa on toki vaikea päästä eläkkeelle vaikka ei pärjäisi kunnolla töissä, hän sanoo.
Taipale arvostelee myös todella ankarasti vakuutusoikeuden noin 50:ttä työelämän asiantuntijaa, jotka kaikki ovat juristeja:
- Ikään kuin he tietäisivät rakennussiivouksesta tai veturikuskin hommista jotain. Eivät he tiedä. Siellä pitäisi olla reaalityöelämän asiantuntijoita enemmän näiden juristien sijaan.
Taipaleen mukaan myös oikeusasiamiehen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota asiaan.
Lähde: 03.02.2007 YLE Uutiset - Yhä useamman työkyvyttömyyseläke hylätään
* * * *
Lähde:
https://oikeusministerio.fi/-/laaketieteelliseen-arviointiin-vakuutusoikeudessa-ehdotetaan-muutoksia
- linkki toiminnassa 21.6.2012 kello 12.39
- linkki korjattu 18.12.2020 kello 12.58
Lääketieteelliseen arviointiin vakuutusoikeudessa ehdotetaan muutoksia
17.09.2003
Lääketieteellisen arvioinnin avoimuutta olisi lisättävä ja sen merkitystä vahvistettava käsiteltäessä työkyvyttömyyseläkettä ja tapaturmavakuutusta koskevia valituksia vakuutusoikeudessa. Näin ehdottaa tutkija Maija Sakslin selvityksessään oikeusturvan toteutumisesta näitä etuuksia koskevien valitusten käsittelyssä vakuutusoikeudessa.
Jotkin vakuutusoikeuden vakiintuneet käytännöt täyttävät selvityksen mukaan vain vaivoin oikeusturvan vähimmäisvaatimukset. Selvästi perusoikeuksien ja ihmisoikeussopimusten kanssa ristiriidassa olevia menettelyjä ei kuitenkaan havaittu.
Oikeusministeriölle tehdyssä selvityksessä ehdotetaankin lääketieteellisen arvioinnin uudistamisen lisäksi muun muassa suullisten käsittelyjen lisäämistä, päätösten perustelujen kehittämistä sekä käsittelyn nopeuttamista.
Selvityksen tavoitteena oli kartoittaa, toteutuvatko perusoikeudet ja oikeusturva työkyvyttömyyseläkettä ja lakisääteistä tapaturmavakuutusta koskevien valitusten käsittelyssä lähinnä vakuutusoikeudessa. Vakuutusoikeus on toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuin, jossa käsitellään esimerkiksi eläkeasioita ja muita sosiaalivakuutusasioita.
LÄÄKÄRIJÄSENEN TOIMINTA AVOIMEMMAKSI
Kritiikki toimeentuloturvan muutoksenhakua kohtaan koskee yleensä lääketieteellisten seikkojen arviointia. Erityisesti on valitettu siitä, että edes asianosainen ei saa tietoa siitä, mitä seikkoja arvioinnissa on otettu huomioon. Epäluottamus ilmenee usein epäluulona lääkärien toimintaa kohtaan.
Selvityksessä ehdotetaankin, että vakuutusoikeuden lääkärijäsenen toiminta tehtäisiin avoimemmaksi ja lääkärijäsenen asemaa selkeytettäisiin. Samoin lääkärin arvioinnissa käyttämien arviointiperusteiden tulisi olla ennalta tiedossa.
Lääkärijäsenen keskeinen tehtävä on turvata muutoksenhakijoiden yhdenvertaisuus. Hän huolehtii siitä, että etuuksia myönnetään samanlaisissa tilanteissa samalla tavalla. Vakuutusoikeuden lääkärijäsenen arvio potilaan terveydentilasta, työ- tai toimintakyvystä voi poiketa potilaan tutkineen lääkärin arviosta.
Lääkärijäsen tekee potilaan tilanteesta kokonaisarvion. Selvityksen mukaan ongelmallista on, että lääketieteellinen arviointi on tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden piirissä ja että lääkärijäsenet eivät yleensä osallistu päätösten perusteluiden laatimiseen. Etuuden hakija ja hänen terveydentilaansa sosiaaliturvalaitoksessa tai muutoksenhakuelimessä arvioiva lääkäri eivät yleensä tapaa, vaan lääkäri tekee arviointinsa asiakirjojen perusteella.
Raportissa ehdotetaan selvitettäväksi, tulisiko lääketieteellinen arvio tehdä useamman lääkärin kokoonpanossa ainakin silloin, kun työkyvyttömyyden syynä ei ole vain yksi sairaus tai vamma. Lisäksi tulisi selvittää, onko nykyinen lääkärijäsenten lääketieteellinen erikoistuminen riittävää.
ARVIOINTIPERUSTEISTA LUETTELO
Selvityksessä ehdotetaan, että lainsäädäntöä täsmennettäisiin sisällyttämällä lakiin nykyistä yksityiskohtaisemmin etuuden saamisen perusteet. Lainsäädännön toimeenpanon tueksi olisi laadittava suosituksia, jotka sisältäisivät luettelon lääketieteellisistä arviointiperusteista, joilla etuuteen oikeuttava työkyvyttömyys todettaisiin.
Samoin lueteltaisiin tyypilliset tapaukset, jolloin työkyvyttömyyseläkkeeseen ei ole oikeutta. Lisäksi tulisi laatia suositukset siitä, mitä lääketieteellisiä seikkoja otetaan huomioon lakisääteisen tapaturmavakuutuksen syy-yhteyden toteamisessa sekä määritelmät ammattitaudeille. Alkuvaiheessa kyse olisi nykyisen soveltamiskäytännön arvioinnista, kirjaamisesta ja julkaisemisesta.
SUULLISIA KÄSITTELYJÄ LISÄTTÄVÄ, PERUSTELUJA PARANNETTAVA
Selvityksen mukaan oikeusturvaa olisi parannettava lisäämällä suullisia käsittelyjä sekä parantamalla päätösten perusteluja. Käsittelyajat eivät kuitenkaan saa pidentyä.
Suullisia käsittelyjä voitaisiin järjestää erityisesti silloin, kun asiassa on ristiriitaisia lääkärinlausuntoja ja hakija haluaa osoittaa seikkoja, jotka vaikuttavat arviointiin. Suullisia käsittelyjä järjestetään nykyään harvoin.
Selvityksessä on havaittu, että vakuutusoikeuden perustelukulttuuri on hiljalleen muuttumassa, mutta hyvin perusteltujen päätösten määrä on edelleen pieni. Perustelujen avulla asianomainen ymmärtää, mitä hänen asiassaan on päätetty ja miksi. Jos käsittelyajat ovat pitkiä ja päätökset puutteellisesti perusteltuja, ei menettely kokonaisuutena arvioituna täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja perustuslain vaatimuksia.
Vakuutusoikeutta koskeva lainsäädäntö on äskettäin uudistettu ja vireillä on useita kehittämishankkeita, joten monia kritiikkiä herättäneitä toimintatapoja on jo muutettu.
TOIMEENTULOTURVA-ASIOIDEN ERITYISTUOMIOISTUIN
Vakuutusoikeus on toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuin. Se käsittelee muun muassa työeläke-, kansaneläke-, työtapaturma- ja työttömyysturva-asioita. Vakuutusoikeudessa asian ratkaisevat lakimieskoulutuksen saaneet laamannit ja vakuutusoikeustuomarit sekä lääkärijäsenet ja muut asiantuntijat.
Toimeentuloturva-asioissa muutoksenhakujärjestelmä on yleensä kaksiportainen. Etuuksia myöntävien laitosten ja yhtiöiden päätöksistä haetaan muutosta ensin muutoksenhakulautakunnilta. Näiden päätöksiin voi hakea muutosta vakuutusoikeudelta. Joitakin tapaturmavakuutusasioita lukuun ottamatta vakuutusoikeus on ylin muutoksenhakuelin.
Lisätiedot:
Vastaava tutkija Maija Sakslin (Kela) , puh. 020 434 xxxx.
lainsäädäntöneuvos Arja Manner (oikeusministeriö), puh.(09) 1606 xxxx.
Selvitys kokonaisuudessaan on oikeusministeriön verkkosivuilla osoitteessa
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75874
- linkki toiminnassa 21.6.2012 kello 12.40
- linkki korjattu ja ohjattu valtioneuvoston sivulle 18.12.2020 kello 12.59
* * * * * * * *
02.10.2006
FACULTAS toimintakyvyn arviointi –projekti
Työeläkevakuuttajat TELA ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim toteuttavat vuosina 2006-2008 Toimintakyvyn arviointi -projektin.
Projektin tavoitteena on yhdenmukaistaa ja kehittää toimintakyvyn arviointia lääkärikunnan parissa, parantaa lääkärin toimintaedellytyksiä sekä yhtenäistää lääkärinlausuntoja.
Terveydenhuollon kannalta projektin tavoitteena on lisätä toimintakyvyn käyttöä terveydenhuollon tulosmittarina.
Potilaat hyötyvät projektista lausuntokäytännön muuttuessa avoimemmaksi ja tasapuolisemmaksi. Tavoitteisiin kuuluu, että potilas voi odottaa samankaltaista lausuntoa riippumatta siitä, kenellä lääkärillä hän käy.
Toimintakyky on lääketieteellinen käsite, joka kuvaa ihmisen rakenteiden ja/tai koko ihmisen kykyä reagoida ympäristöönsä ja toimia siinä.
Työkyky kuvastaa ihmisen kykyä tehdä työtä. Työkykyarvioon sisältyy aina arvio ihmisen toimintakyvystä, osaamisesta, koulutuspohjasta, iästä, työhistoriasta ja työstä.
Työkyvyttömyyden arvio on osa lakisääteistä sosiaalivakuutusta, johon kuuluu lääketieteellisen arvion lisäksi kohtuullisuusharkinta.
Harkittaessa oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen tai kuntoutukseen toimintakyvyn lisäksi otetaan huomioon työhistoria, ammattikoulutus ja työkokemus, ikä, asuinpaikkakunta ja perhetilanne sekä muita näihin rinnastettavia tekijöitä.
Lääkärikunnalla on tärkeä osuus työkyvyttömyyden tutkimisessa ja arvioimisessa.
Lääkäri on ainoa asiantuntija, joka koulutuksensa perusteella pystyy diagnosoimaan sairaudet, hoitamaan niitä sekä arvioimaan sairauden vaikutukset potilaan toimintakykyyn nyt ja tulevaisuudessa.
Projektissa kootaan yhteen lääkärikunnan yhteisesti hyväksyttävissä oleva tieto ja kokemus toimintakyvyn arvioinnista.
Yhteinen toimintatapa viedään käytäntöön etupäässä lääkäreille suunnatulla koulutushankkeella.
Yhteystiedot:
LT Ilkka Pakkala
Projektipäällikkö
Pirjo Kadenius
Projektiassistentti
Lähde: https://www.tela.fi/facultas_suositukset
- linkki toiminnassa 21.6.2012 kello 12.42
- linkki korjattu 18.12.2020 kello 13.03
* * * * * * * *
Päivitystietoa 21.6.2012 - kello 12.50
Avoin ja käytännönläheinen katsaus Suomessa toimivaan erityistuomioistuin – ja vakuutuslääkärijärjestelmään löytyy esimerkiksi Suomi 2017 - osoitteessa:
Hyviä uutisia numero 13
Vielä vuoden 2008 alussa oikeusministeri Braxin/vihr. otteet vaikuttivat lupaavilta potilaiden ihmisoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen kannalta.
* * * * * * * * * *
Lopuksi muutamia viime päivien uutisotsikoita, jotka liittyvät vakuutusalaan.
HS – Kotimaa – maanantaina 18.6.2012
Koskelo moittii vakuutusoikeutta
Linjaa arvostellaan liian tiukaksi. Korkein oikeus on puuttunut kymmeniin juttuihin viime vuosina.
HS – Kotimaa – maanantaina 18.6.2012
Putoaminen lumivallilta aloitti oikeustaiston
Vasta korkein oikeus käänsi korvauskiistan hoitajan eduksi.
Kesäkuun Hymy 6/2012
“Hymy tutki – Katso vakuutuslääkärilista!”
Järkyttävä raportti Hymyssä: Vakuutuslääkärit ajavat ihmisiä jopa itsemurhiin – vaiettu vakuutuslääkärilista!
Verkkouutinen 18.06.2012 14:00
Ministeri Risikko käynnisti työn vakuutuslääkärijärjestelmän läpinäkyvyyden lisäämiseksi
Helsingin Sanomat – Kotimaa- keskiviikkona 20.6.2012
Arvosteltu vakuutusoikeus menee remonttiin lähivuosina
Oikeusministeri haluaisi antaa lisää painoarvoa potilasta hoitavan lääkärin kannalle.
Helsingin Sanomat Kotimaa – keskiviikkona 20.6.2012
Tausta - Edellinen ministeri syyttää työmarkkinajärjestöjä
Oikeusturvan VOLF-työryhmä onkin vakuuttunut siitä, että erillään oikeusministeriön alaisuudessa tapahtuva vakuutusoikeuden toiminnan “kehittäminen, sosiaali-ja terveysministeriön alaisuudessa tapahtuvat: vakuutuslääkärijärjestelmän läpinäkyvyyden lisääminen sekä tapaturma- ja ammattitautilainsäädännön uudistaminen tulee saattaa viimeinkin saattaa kaikkien kiinnostuneiden avoimeen seurantaan sekä eduskunnan valiokuntien tiukkaan ohjaukseen.Ihan oikeasti.
Eli pois niiden eduskunnan ulkopuolisten toimijoiden (nelikantainen toimintamalli) käsistä, jotka ovat perustuslain, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen vastaiset järjestelmät sekä toimintatavat rakentaneet, ylläpitäneet ja rahastaneet (institutionaalinen eli rakenteellinen korruptio).
Tätä epäkohtien tunnustamisen, korjaamisen ja korvaamisen (perustuslain 88§) viivytyspeliä on pelattu jo yli 10 vuoden ajan. Taas kerran.
Päivän paras toimintamuoto avoimen internetin aikakaudella on lainsäädäntötyössäkin joukkoistaminen (crowdsourcing).
Yksi avoin areena avulla on ensi alkuun valtioneuvoston hankerekisteri (HARE). Kunnes nykyaikaisempi ja sähköinen julkisluonteisten asioiden kokonaisvaltainen hoitamisjärjestelmä Suomeenkin valmistuu.
* * * *
Haluatko auttaa meitä kaikkia? - 6.10.2016
Se mitä ei virallisesti ei tunnusteta. Sitä ei ole olemassa. Se mitä ei ole virallisesti olemassa, sitä ei tarvitse korjata. Saatikka korvata.
Uusimmat käänteet ja ison kuvan katsaukset löytyvät; esimerkiksi
>>> Suomi 2017 - verkoston kautta.
Liity mukaan toimiin yli puolue- ja aaterajojen. Yli media- ja etujärjestörajojen.
Yhdessä toimien huomaamme, voimme vaikuttaa ja olemme enemmän.
* * * *
Oikeusturvan ajankuvan etusivulle > tästä linkistä -
* * * *
- Muista myös avoimet kanavamme Twitterissä ja Facebookissa -
Kun kaikki tietävät. Kaikki ymmärtävät. Isojakin asiakokonaisuuksia.