1990 – luvun pankkikriisin edelleen peitellyt asiapaperit

Salainen pankkituki on tämänkin finanssikriisin myllerryksessä sellainen aihepiiri, josta saamme todennäköisesti tietää vasta 17 vuoden kuluttua eli näillä näkymin vuonna 2025.

Tämän kirjoituksemme lopussa on vuoden 1999 tieto edellisen pankkikriisin kustannuksista, johon ei ollut suoranaisesti tuolloin sotkeutunut vakuutusalan yrityksiä. Toisin on tänään.

Jokainen verottajan kanssa asioinut henkilö tietää, kuinka armoton verottaja on jälkiverojen perimisen tai saatikka niiden oikaisemisvaatimusten suhteen. Ei väliä, oli verottajan perimien ja oikeaksi katsomien jälkiverojen summassa kyse 100 eurosta, 1 000 eurosta taikka 10 000 eurosta.

Leimaverojen maksamisen suhteen verottajan koneisto on taas totaalisen armoton. Asuntolainaa nostaville leimavero lankeaa maksuun kuin Manulle pankkialan kustantama illallinen.

Mitä tapahtuu Suomessa, jos kysymys on miljoonien, satojen miljoonien tai useiden miljardien veronkierrosta? Laitetanko asiaa hoitamaan kasvoton, mutta pelottavan tehokas ”On Sovittu Että” – konsortio?

Edellisen pankkikriisin tapahtumista on saatu vasta nyt julkisuuteen tietoja siitä, kuinka pankkeja pelastettiin kaatumiselta verottajankin toimesta. Viime kädessä valjastettiin pankkien asialle myös Suomen oikeuslaitos. Suomen presidenttien siunauksella.

Ihmeellistä toimissa oli se, että liiketoimintaan kiistattomasti kuuluvia veroja annettiin vastikkeetta anteeksi huikeiden summien edestä. Esimerkiksi SYP:n ja SKOP:n harrastamasta systemaattisesta veronkierrosta vaiettiin tehokkaasti. Svarte – Björn pelattiin bulvaanien kautta veronmaksajien kouriin.

Samalla ajettiin voimaan menettelyt, joiden avulla nykyinen vakuutus- ja pankkimaailman meno on ylipäätänsä mahdollinen. Samat tahot säätävät ja toimeenpanevat niitä koskevat lait sekä käyttävät erilaisten konklaavien kautta lainsäädäntövaltaa omaksi hyväkseen. Tosin nykyisin Suomessa toimivassa versiossa erilaisten ostettujen ja eri lailla makeassa marinoitujen bulvaanien kautta. Jota myös konsensukseksi ja korporativismiksi kutsutaan.

Tähän itäeurooppalaiseen hallintoperinteeseen nojaavaan kokonaispakettiin kuuluvat myös kumileimasimen tavoin systeemiä palveleva eduskunta ja laillisuusvalvojat.

Suosittelemme kohta mainittavan kirjan hankkimista ja lukemista kaikille kansantaloudestamme kiinnostuneille.

Kohta seuraavassa suorassa lainauksessa olevat kirjoitusvirheet sekä poliittinen vastuu lainauksesta ovat vain ja ainoastaan työryhmämme rehellisen hennoilla harteilla. Lainaukseen olemme ryhtyneet, koska kyse on sellaisen mittaluokan puhalluksesta, että omat sanat eivät riitä sitä kertomaan.

Olisiko parempi puhua viattomalta vaikuttava puhalluksen sijaan idioottivarmasta imuroinnista?

Varsinkin kun otetaan huomioon niiden kymmenien tuhansien valuuttavelallisten kohtelu pankkien ja valtiovallan taholta, marraskuun 15. päivänä 1991 tehdyn, markan devalvaation jälkeen.

Vakaan vaikenemisen kulttuurin jatkuminen näissä asioissa mahdollistaa uusien kuprujen maksattamisen veronmaksajien kukkarolta, joten olkaamme tarkkoina ja monitoroikaamme uutisvirtaa nykyisen finanssikriisin kaikista yksityiskohdista avoimessa yhteistyössä.

Muuten ei ole liene epäselvää siitä, että kenen maksettavaksi jää tälläkin kertaa omaisuuksien uudelleen jakokierroksella ”On Sovittu Että” – konsortion talousasiantuntijan Svarte – Björnin kepulikonsultoinnin kustannukset?

”On Sovittu Että” - terveisin
Oikeusturvan VOLF - työryhmä


¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤


Suoran lainauksen lähde:

A.-P. Pietilä, PANKKIKRIISIN PEITELLYT PAPERIT
Art House, Helsinki, 2008

6. Pankit välttivät miljardien verot ............................................. 145

Leimaveroista tehtiin salaiset päätökset 150 • Kädenvääntö pankkien veroista alkoi vuonna 1985 154 • Viinanen sai salaisen raportin veronkierrosta 160 • Korkeimmat oikeusasteet ajautuivat vastakkain 164 • Pätemätön vekseli ja pätevä velkakirja 166 • Laki ei sitonut Yhdyspankkia 170 • Devalvaatiokorotuksen periminen oli ongelma 174


¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤


PANKIT VÄLTTIVÄT MILJARDIEN VEROT sivut 160-164

Viinanen sai salaisen raportin veronkierrosta


”Valtiovarainministeri Iiro Viinanen sai tietää helmikuun 4. päivänä 1993, että Verohallituksen laskelmien mukaan pankkien sijoitustodistuksista maksamatta jääneiden leimaverojen kokonaissumma saattoi kohota jopa 10 miljardiin markkaan, kun tarkasteltavaksi otettiin pankkien liikkeelle laskemien sijoitustodistusten kokonaismäärä vuosina 1982–1992. Saman tien kävi selväksi, että Verohallituksen laskelmien vuotaminen julkisuuteen saattaisi kaataa pankkeja ja aiheuttaisi kansantaloudellisen hätätilan. Viinasen käsityksen mukaan ”aikaisemmat pankkikriisin vaiheet olisivat olleet pieniä yksittäispaukkuja tämän mällin rinnalla”.

Useiden miljardien markkojen pikainen lainaaminen kansainvälisiltä rahamarkkinoilta olisi ollut ylivoimainen tehtävä tai jopa mahdoton hanke pankeille, jotka olivat jo muutoinkin ulkomaisten luotonantajien silmätikkuina. Viinaselle oli täysin selvää, ettei verottaja saanut laittaa maksuja perintään eikä pankkijärjestelmän toimintaa saanut horjuttaa. Kyseessä oli myös Suomen pankkijärjestelmän kansainvälinen uskottavuus: kansainvälisille markkinoille ei saanut viestittää ongelman laajuutta. Leimavero-ongelman paukahtaminen julkisuuteen olisi Viinasen mukaan varmasti heikentänyt pankkien vakavaraisuuslukuja.

Viinanen raportoi asiasta kokoomuksen silloiselle puheenjohtajalle Pertti Salolaiselle, joka kysyi, kauanko asia on painanut hänen mieltään. Vastaus oli: ”kaksi tuntia”.

Viinanen ja valtiovarainministeriön valtiosihteeri Eino Keinänen päätyivät nopeasti arvioon, jonka mukaan pankeille on pakko antaa sijoitustodistusten leimaverot anteeksi. Keinäsen arvion mukaan yksikään pankki ei pystyisi suoriutumaan leimaveroista eikä niiden viivästyskoroista, joita olisi voitu periä kymmenen vuoden ajalta. Verottajan ja valtiovarainministeriön kanta oli, että pankit olivat verovelvollisia ja verojen maksamatta jättäminen oli mitä todennäköisimmin rikos.

Valtiovarainministeriö määräsi Verohallituksen pääjohtajan Jukka Tammen huolehtimaan lainvalmistelusta. Yksi Verohallituksen ja yksi valtiovarainministeriön virkamies sai tehtäväkseen valmistella nopealla aikataululla perusteet taannehtivalle laille. Samalla päätettiin lopettaa välittömästi verottajan perintätoimet.

Erkki Kontkasen jälkikäteisarvion mukaan lain muutos oli tehtävä, koska asiaa ei olisi voitu ratkaista oikeuskäytännöllä joukkovelkakirjalainojen tapaan 240. Seurauksena olisi ollut pitkä ja kallis oikeusprosessi, joka olisi tyrehdyttänyt sijoitustodistusmarkkinat siihen asti että KHO olisi antanut ratkaisunsa.

Viinanen joutui valitsemaan pienimmän pahan vaihtoehdon, koska suurempi paha olisi voinut tehdä tyhjäksi kaikki aikaisemmat pankkien ja kansantalouden pelastustoimet. Taannehtivan lain yksityiskohdista ja ennen kaikkea sen tarkoituksesta ei kerrottu kuin pääministerille ja muutamille muille ministereille ja valtiovarainministeriön korkeille virkamiehille.

Viinasen mukaan erityisesti SYP oli äärimmäisen aktiivinen ja aggressiivinen vaatimaan taannehtivaa lakia, koska se katsoi asemansa vaarantuvan erityisesti Englannissa Lontoon rahoitusmarkkinoilla.

Pankkien puolesta asiaa hoiti Suomen Pankkiyhdistys ja sen toimitusjohtaja Matti Sipilä, joka pelotteli Viinasta pankkien kaatumisella. Sipilän perusteena oli pankkien varainhankinnan tyrehtyminen, kun sijoitustodistusten markkinat yksinkertaisesti loppuisivat leimaveron myötä. Pankit vetosivat myös Suomen Pankkiin, joka käytti sijoitustodistusmarkkinoita myös keskuspankkipoliittisten toimien apuvälineinä vaikuttaessaan muun muassa lyhyiden korkojen tasoon 241. Valtiovarainministeriön korkean virkamiehen mukaan pankkien puheet kaksinkertaisesta verotuksesta on kehitetty jälkeenpäin, jotta leimaverojen monivuotinen kierto ennen vuonna 1990 voimaan tullutta luottoverolakia olisi voitu mitätöidä 242.

Sipilän pelottelulla oli vahvat perustelut. Leimaverojen maksamatta jättämisestä oli säädetty kovat rangaistukset. ”Suorittamatta jääneelle verolle on maksettava veronlisäystä markka sadalta jokaiselta kalenterikuukaudelta siitä päivästä, jolloin vero olisi tullut viimeistään maksaa.” 243

Vero-ongelman paljastuttua valtiovarainministeriössä keskusteltiin myös vakavasti siitä, että pankkien erityistarkastukset pitäisi aloittaa. SYP vastusti sitä kiivaasti ja piti toimia pankkien riippumattomuuteen puuttumisena.

Leimaverolain muutos esiteltiin ja käsiteltiin eduskunnassa keväällä 1993. Valiokuntien asiakirjojen ja lausuntojen perusteella kansanedustajat pidettiin tietämättöminä ongelman laajuudesta ja sen vaikutuksista pankkijärjestelmään ja kansantalouden tilaan. Yhdessäkään kirjallisessa dokumentissa ei kerrota anteeksi annettavien verojen kokonaismäärää. 244

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaoston silloisten kahden jäsenen lausunnon mukaan asian todellisesta sisällöstä tiesi vain muutama kansanedustaja. Hekin ymmärsivät asian vasta siinä vaiheessa, kun verottaja halusi lakiin ns. veronkiertosäännöksen. Tässä yhteydessä ainakin osalle valiokunnan jäsenistä kävi selväksi, että lain taustalla olivat verottajan tekemät pankkien toimialatarkastukset ja niiden perusteella maksuun pannut mittavat jälkiverot. 245

Hallituksen lakiesityksessä todettiin, ettei lainmuutoksella ollut taloudellisia vaikutuksia, koska leimaveroja ei ollut siihenkään mennessä suoritettu. Näkökanta oli sikäli kestämätön, että yhtä aikaa poikkeuslakia valmisteltaessa verottaja valmisteli miljardien markkojen maksuunpanoa. Lain perustelujen muotoilusta sai sen käsityksen, että veronkierto oli vähäinen ja merkityksetön asia.

Ennen taannehtivan lain säätämistä Verohallituksella oli valmiina selvitykset 500 miljoonan markan maksamattomista leimaveroista. Puolet tästä summasta koski SKOP:tä. Tätäkään tietoa ei kerrottu eduskunnalle.

Eduskunta hyväksyi leimaverolakiin uuden pykälän 50 b, jonka perusteella sijoitustodistuksista ei tarvinnut suorittaa leimaveroja. Laki vahvistettiin juhannuksen alla juuri ennen kansanedustajien lomalle lähtöä ilman sen suurempaa huomiota tai periaatteellista keskustelua.

Taannehtivasta leimaverolaista päättäneet kansanedustajat 246 eivät siis tienneet, miksi laki todellisuudessa säädettiin ja miten valtavasta salaisesta pankkituesta siinä oli lopulta kysymys. Leimaverojen armahduslain alullepanija, valtiovarainministeri Iiro Viinanenkaan ei tuntenut kaikkia taustoja ja yksityiskohtia. Hänelle syntyi vain mielikuva katastrofin uhasta, joka oli torjuttava keinolla millä hyvänsä keskellä syvintä pankkikriisiä.

Leimaverolain muutos tuli julkiseksi vasta syyskuussa, kun pankkien rikostutkinnat tyrehtyivät. Verohallitus tulkitsi lainmuutoksen ”verohistorian suurimmaksi anteeksiannoksi”. 247 Pankkiyhdistyksen kantana kuitenkin oli, että leimaverolain muutoksella ainoastaan korjattiin epäselväksi katsottu lainkohta ja turvattiin sijoitustodistusmarkkinoiden jatkuvuus. Kaikki Verohallituksen perintätoimet kuivuivat kokoon, kun leimaverolakia muutettiin taannehtivasti eikä kiista edennyt korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.”

_________________________________________________________

240 Erkki Kontkasen haastattelu, maaliskuu 2008.
241 HE 30/1993, s. 3.
242 Valtiovarainministeriön korkeana virkamiehenä vuonna 1995 työskennelleen haastattelu, marraskuu 2007.
243 Leimaverolaki (6.8.1943/662), 14 luku, 100 a §.
244 Hallituksen esitys laiksi leimaverolain muuttamisesta, 28.6.1993, HE 30/1993.
245 Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan jäseninä vuonna 1993 työskennelleiden haastattelut, maaliskuu 2008.
246 Kahdeksan vuonna 1993 kansanedustajana ja eduskuntaryhmänsä johtohenkilönä toimineen haastattelut, marraskuu 2007.
247 Helsingin Sanomat 10.9.1993.

¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤


A.-P. Pietilä, PANKKIKRIISIN PEITELLYT PAPERIT

* kirjasta kannattaa lukea ainakin seuraavat luvut nykyisessä taloustilanteessa tarkasti

4. Devalvaatio kaatui yrittäjien syliin ........................................... 97

Avoin sektori kuittasi devalvaatiohyödyt 100 • SYP teki suuret valuuttavoitot 102 • Pankkien sisällä oli toinen pankki 103 • Pankit hankkivat valuutat isoissa erissä 109 • Voitot toiseen ja tappiot toiseen taskuun 113

5. SYP pelastautui taikatempulla ................................................ 115

SYP:stä tulee SYP 118 • Uuden pankin synty jäi vähälle huomiolle 120 • SYP:n omaisuus hinnoiteltiin uudelleen 124 • Pankki sekosi suunnitelmissaan 127 • Puuttuvat siirtomerkinnät 132 • Lumevekselit haudattiin hiljaisesti 134 • Vekseleistä tehtiin väkisin velkakirjoja 137 • Vekselit eivät kiinnostaneet viranomaisia 139 • Rata hyväksyi SYP:n toimet 141


¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤


Liite 6: SYP:n valuuttaluotot

Suomen Yhdyspankki Oy:n valuuttaluottosaamiset asiakkailta vuosina
1988–1991:

1988 15,3 mrd mk
1989 18,4 mrd mk
1990 22,8 mrd mk
30.6.1991 25,2 mrd mk
31.12.1991 26,2 mrd mk

SYP:n vuoden 1990 vuosikertomuksen mukaan 31.12.1990 ”suurin osa, yli 75 prosenttia pitkäaikaisista valuuttaluotoista oli pankin oman valuuttakorin XYP - yksikön määräisiä”.


¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤


Avointa lisätietoa Suomen 1990-luvun pankkikriisistä muun muassa osoitteessa:
http://www.promerit.net/


¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤


Suosittelemme aiheesta kiinnostuneille myös Seppo Konttisen kirjoittaman kirjan ”Salainen pankkituki – kuinka velallista kyykytettiin” lukemista. Kustantaja on Tammi 2007.

”Myöhemmin valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle kerrotaan pankkitukeen upotetun vuoden 1999 loppuun mennessä 97 miljardia markkaa.”

Lainaus kyseisen kirjan sivulta 73.