keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006

Porsaanreikiä yhteisymmärryksen ja yhteistyön saralla

Osa 2/4

Tapaturmalain 18§:n lakitekstissä asia työkyvyn alenemasta on ilmaistu varsin väljästi:

”Työkyvyn alentumista arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja saatavissa olevalla sellaisella työllä, jonka suorittamista häneltä voidaan kohtuudella edellyttää silmällä pitäen hänen koulutustaan, aikaisempaa toimintaansa, ikäänsä ja asumisolosuhteitaan sekä näihin verrattavia muita seikkoja. (30.12.1992/1642)”

Varsinkin, kun tuon lainkirjaimen väljyyden suhteen otetaan huomioon, se että kuka taho tuon kohtuullisuuden viime kädessä yksipuolisesti määrittää.

Menon ja pallottelun työvoimatoimistoissa vaikka eläkeikään asti mahdollistavat mielestäni lainsäädännössä olevat ”porsaanreiät”, ”yhteisymmärryksen” ja ”yhteistyön” puute. Joita ylivertaisessa asemassa oleva vakuutusyhtiö lakimiesarmeijoineen pystyy käyttämään aina hyväkseen.

Taitaapa kyseessä olla tarkoituksella lakiin jätetyt emakon ja karjun mittojen mukaan räätälöidyt reiät.

Mene ja tiedä sitten, että kummanko pään?

Seuraavien kolmen lainausten lähde tätä kirjoittaessani on:
http://www.kunk.fi/lausunnot/tyolltuki_lausunto.doc

1. ”On kuitenkin huomattava, että julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain määritelmä vajaakuntoisesta henkilöstä ei ole yhdenmukainen sosiaalivakuutuksen määrittelemän vajaakuntoisuuden kanssa.”

2. ”Vajaakuntoisuuden määrittely ja työkyvyn aleneman arviointi edellyttää hyvää yhteisymmärrystä ja yhteistyötä terveydenhuollon, sosiaalivakuutuksen ja työhallinnon välillä.”

3. ”Lisäksi pelkkä työnantajalle maksettava tuki ei vielä useinkaan auta henkilöä palaamaan työelämään, vaan kokemus on osoittanut, että vajaakuntoiset työntekijät usein tarvitsevat muuta tukea voidakseen jatkaa työelämässä tai päästäkseen sinne takaisin.”

Työministeriölle menneen lausunnon allekirjoittajina ovat toimineet sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Markku Lehto ja sihteerinä Heidi Paatero

Etätöihin pystyy kuulemma vuoteenomanakin

Toki pidän erinomaisena lopputuloksena, jos vaikka Suomen kaikki työvoimatoimistojen kortistoissa olevat vajaakuntoiset (taustalla yllättävä sairaus tai vamma) pystytään työllistämään, sillä tavalla, että vajaakuntoiset pystyvät todellakin työntekoon (eli palkkaakin maksetaan) ja ettei heistä tule (sairaudesta tai vammasta johtuvien) poissaolojen takia taloudellista riippakiveä työnantajilleen ja halpamaisen halveksinnan kohdetta työkavereilleen.

Sen vaihtoehdon välttämiseksihän meillä on taas käsittääkseni juuri nämä lakisääteiset eli pakolliset vakuutukset ja niiden takaama toimeentuloturva, jos jotakin odottamatonta yllättäen sattuu.

Muuten. Kuinkahan paljon tällaisia vuosikausia kestävässä selvitysten ja valitusten pyörityksessä olevia ihmisiä Suomessa tällä hetkellä todellisuudessa on?

Mukaan lukuihin pitäisi ottaa kaikki kokonaan ilman asianmukaista eläkettä olevat ja osaeläkkeelle siirretyt, joille ei löydy enää vajaan työkyvyn takia tosiasiallisesti työpaikkaa nykypäivän työmarkkinoilta. Ei edes osapäiväisesti.

Seuraava leikepöydän poimittu tieto antanee suuntaviivoja todellisiin lukumääriin henkilöistä, jotka ovat ahdingossa pysyvän tapaturman ja/tai sairauden jälkiseurausten takia. Eli niin sanotut löysän hirsinarun päässä roikkuvat suomalaiset.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Lähde: Uudenmaan työ ja koulutus - lehti 4/2006

Huono työkyky on noin 20 prosentilla työttömistä – eli korkeintaan 50 000:lla. Voidaan siis päätellä, ettei Suomen korkea työttömyys johdu – ainakaan kovin yleisesti – työttömien heikosta työkyvystä. Työttömyyden keskeisin syy on näin ollen työvoiman kysynnän vähäisyys.

Suunta oli tiedossa, mutta ei odotettu näin isoja lukuja, Työttömien valtakunnallisen yhdistyksen puheenjohtaja Lea Karjalainen totesi tarkoittaen niitä 50 000 työtöntä, joiden työkyky on luokiteltu huonoksi, ”tosi rankka luku”.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Lähde: MTV3 teksti-tv sivu 103 17.09.06 kello 22,03

”Moni työssä asbestille altistunut sairas ihminen joutuu kamppailemaan saadakseen oikeaa hoitoa ja korvauksia vakuutusyhtiöltä.

Asbestisairauksia hoidetaan usein astmana, sanoo Hengitysliiton Helsingin piirin toiminnanjohtaja Lea Kaasinen. Suomessa on noin 200 000 asbestille altistunutta.”

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Eli karkeana arvio haarukkana veikkaisin tällä hetkellä ”toimialaa” erinomaisesti tuntevien määräksi 150 – 200 000 suomalaista.

Siis edelleen elossa olevien joukosta.

Petri

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home