tiistaina, lokakuuta 24, 2006

Leikepöydälle lävähtäneitä – melkein julkisia salaisuuksia

Osa 1/4

Tämän pakinaketjun aihepiiri saattaa tuntua Teistä monesta todella vieraalta ja osin jopa vainoharhaiselta. Ja niinhän se alueena oli ensi alkuun itsellenikin.

Vaan yleensä siinä vaiheessa kun kuvion ja tämän tekstin syvällisemmin tajuaa, niin on jo varsin pitkälle edenneellä matkalla sosiaalitoimen pitkäaikaisasiakkaaksi.

Tai sitten toisena vaihtoehtona on se, että edustaa lakiviidakon pimeydessä vaanivaa isoa vastapuolta, joka on rakentanut nämä kuviot omaksi parhaakseen ja toteuttaa siten pelkästään kirjallisesti hyvin erikoista ”maan vakiintunutta oikeuskäytäntöä.”

Yhteensattumien kautta olen tutustunut eri puolella Suomea asuviin ihmisiin, joiden kanssa pikku hiljaa verkostuttuani olen huomannut, että painajainen hyvinvointiyhteiskunnan pimeissä sokkeloissa on totisinta taistelua inhimillisen elämän ja toimintakyvyn edes osittaisen ylläpitämisen puolesta.

Ja niin kuin Kelan julkaisemassa Sosiaalivakuutus-lehden numerossa 5/2006 todettiin:

”Kuntoutuksen vaikuttavuudesta tiedetään nykyisin jo niin paljon, että voidaan varmuudella sanoa, että ilman asianmukaista kuntoutusta monen työ- ja toimintakyky heikentyvät ennen aikojaan ja elämäkin saattaa jäädä sen vuoksi kesken.”

Eli ennenaikainen poistuma uhkaa monia vastaavassa hitaassa syöksykierteessä olevia. Luonnollisesti. Ilman sitä Kelankin mielestä tarvittavaa henkilökohtaista selvitysmiestä.

Liian sairaita työelämään – liian terveitä eläkkeelle. Kaksi kantaa vastakkain.

Yksi kommentti minkä monesti kuulee vastapuolelta julkisessa sanassa on se, että kyseessä on vain valitettava yksittäinen tapaus.

Kuinkahan monia tällaisia ”yksittäisiä” tapauksia Suomessa tällä hetkellä on? Siis edelleen elossa olevia.

Hoitavan lääkärin/lääkärien kanta eroaa jostain syystä ihmeen syystä vakuutuslääkäreiden papereilta rakentamasta leikkaa ja liimaa kannasta. Vedenjakajana kantojen eroavaisuudelle toimii yleensä noin yksi vuosi tapaturman tapahtumisesta tai ammattitaudin oireiden toteamisesta. Joskus paluupostissa aina nopeamminkin.

Vaikkakin yksittäistapauksena korvauspäätöksissä kohdeltavalla henkilöllä saattaa olla vuosien saatossa takanaan useita ammatillisen kuntoutuksen selvittelyjä ja työkokeiluita.

Niin ne ovat vain johtaneet pitkäaikaiseen samalla kehällä pyörimisilmiöön ja hänet todetaan uudestisyntyneen lailla kokonaan tai osittain työkykyiseksi entisen kaltaiseen työhönsä. Kyseessä on noissa tapauksissa vakuutusyhtiöiden sanoja lainatakseni:

A. ”yleisestä työllisyystilanteesta johtuva ongelma”

tai

B. ”työhön uudelleensijoittumisongelma”.

Käsittääkseni nuo kyseiset arviot perustuvat juuri paljon porua kansalaisten ruohonjuuritasolla aiheuttaneisiin ”tiukkoihin vakuutuslääketieteellisiin kriteereihin”.

Monesti tällaisen työkyvyttömän työttömän perään isketään nopeasti työtä vieroksujan leima. Mikäli hän lähtee vielä valitusteitse omatoimisesti hakemaan itselleen kuuluvia korvauksia, niin hänet leimataan vakuutusyhtiön taholta ”vahvasti” eläkehakuiseksi työttömäksi. Jolloin asiointi ja kohtelu muuttuvat eri instanssien kanssa eksoottisen itä - eurooppalaiseksi.

Ovatko siis kyseessä pääsääntöisesti todella taitavat huijarivammaiset/-sairaat vai ovatko roolit lakisääteisten vakuutusten toimintatapalogistiikassa vaihtuneet vuosien saatossa jotenkin kokonaan toisinpäin?

Otetaan tähän kohtaan muutamat asiaa selventävät välipalat.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
1,
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre:
Terveys ja hyvä työympäristö tekevät työkyvyn

(lähde: STM tiedottaa 29.11.2004 Tiedote 404/2004)

”Ihmisten kyky tehdä työtä on muutakin kuin pelkkä terveydentila.

Työkykyyn kuuluu erottamattomana osana myös hyvä ja toimiva työympäristö, joka tukee yksilön työssäkäyntiä.

Kun työpaikalla on huolehdittu työntekijän työhyvinvoinnista, syntyy työn imua, joka auttaa jaksamaan työssä, totesi sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre puheessaan työelämän vetovoimaisuutta pohtineessa seminaarissa Turussa maanantaina 29.11.2004.

Terveydentilan heikkeneminen johtaa pahimmillaan työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseen.

Näin tapahtuu varsinkin silloin, kun työpaikalla ei tueta ajoissa asianomaisen työssä selviytymistä eikä ole huolehdittu varhaisesta kuntoutuksesta.

Työkyvyttömyyseläkettä haettaessa sekä hoitava lääkäri että vakuutuslääkäri antavat arvionsa henkilön mahdollisuuksista selviytyä työtehtävistään. Hakijan kannalta on ongelmallista, jos arvioijien johtopäätökset ovat erilaiset. Hakemusmenettelyä ja työkyvyn arviointia on kehitettävä väliinputoamisten välttämiseksi.

Muutosta on saatava myös kykyyn ja asenteisiin hyväksyä vajaakuntoinen työntekijä takaisin työhön, painotti ministeri Mönkäre puheessaan. Hän muistutti, että Eläketurvakeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan tärkeimmät työssä jatkamiseen kannustavat tekijät ovat hyvä ja toimiva työympäristö, työyhteisön ilmapiiri ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön.

Työkyvyttömyyseläkehakemusten määrä on ollut tänä vuonna lievässä laskussa. Muutoksen taustalla voidaan nähdä työympäristön myönteinen kehitys ja työeläkejärjestelmän ammatillinen kuntoutusuudistus. Hyvillä työolosuhteilla on keskeinen merkitys työssä jatkamiselle, jos työkyky iän tai jonkun muun syyn myötä alentuu.

Selvästi työkyvyttömillä tulee olla oikeus eläkkeeseen.

Monien kohdalla ennenaikainen eläköityminen voidaan estää, kun kehitetään työtä, työolosuhteita ja johtamista. Näin saadaan säästöjä sairaus- ja eläkekuluissa, mikä hyödyttää sekä kansantaloutta että yrityksiä, sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre.”

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
2.
Lähde: Sosiaali – ja terveysministeriön Socius – lehti 5/2005


Kelan tilastoista voidaan selvittää, kuinka paljon ihmisillä on ollut sellaisia Kelan työttömyysturvapäiviä, joilta heille ei ole kertynyt lainkaan työeläkettä.

Vuodet 1994-2004 kattaneessa tarkastelussa maassamme on tällä hetkellä noin 120 000 ihmistä, jotka ovat viime 11 vuoden aikana saaneet yhteensä vähintään viisi vuotta työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa.

Jos tarkastelu rajoitetaan koskemaan vain niitä, jotka saivat Kelan työttömyysturvaa myös vuonna 2004, luku on 82 000.

Nämä 120 000 ihmistä ovat 3,8 prosenttia 20-64-vuotiaasta väestöstä. Hytti huomauttaa lisäksi, että laskenta antaa liian silotellun kuvan jaksojen pituudesta, koska siitä puuttuvat syvimmän laman aikana korvatut päivät.

"Näistä ihmisistä noin puolet on 40-54-vuotiaita ja neljännes 55 vuotta täyttäneitä. Heitä on yritetty työllistää monen monituista kertaa. Useimmilla on vielä pitkä matka eläkeikään, eikä heille enää juuri työeläkettä kerry. Mikä heidän toimeentulonsa on kymmenen vuoden kuluttua? Minusta heistä ainakin vaikeimmat tapaukset pitäisi panna eläkkeelle jo nyt. He elävät köyhyydessä, ja elämänkaaren aikainen köyhyys tuppaa kumuloitumaan."

Jonkin verran tätä Hytin toivomaa "armahdusta" on tapahtunutkin. Kymmenen vuotta työttömänä olleista pitkäaikaistyöttömistä on tietyin edellytyksin siirretty eläkkeelle nyt noin nelisen tuhatta.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Yhteenniputusta

Nyky-yhteiskunnassa yksi uusi tärkeä taito on kuulemma osata lukea oikein sanottuja ja kirjoitettuja vakuutusalan termejä.

Ministeri Mönkäreen Turussa sanomassa lauseessa: ” Selvästi työkyvyttömillä tulee olla oikeus eläkkeeseen” kiteytyy aika monen suomalaisen syvimmät tunnot tällä hetkellä.

Oikeus eläkkeeseen ei koskaan tarkoita sitä, että sellainen ilman muuta myönnetään.

”Monien kohdalla ennenaikainen eläköityminen voidaan estää, kun kehitetään työtä, työolosuhteita ja johtamista. Näin saadaan säästöjä sairaus- ja eläkekuluissa, mikä hyödyttää sekä kansantaloutta että yrityksiä, sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre.”

Tuohon estämistavoitteeseen päästään kuulemieni tositarinoiden ja näkemieni asiakirjojen mukaan esimerkiksi vetämällä ammattitautidiagnoosit ja siten täysimääräisten työtapaturmaeläkkeiden myöntäminen minimiin.

Petri

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home