Demokratian kipupisteet jumissa hoitojonossa?

Todellisia demokratian kipupisteitä on mielestäni hyvä tuoda tiedotusvälineidenkin entistä rohkeammin esiin.

Samanaikaisesti kansalaisten pitää päästä entistä enemmän vaihtamaan ajatuksia kasvokkain päättäjien kanssa.

Ketkä sitten ovat kyllin kelvollisia ja kabinettikalusteisiin sopivia kansanvalittuja?

Sanoisin, että aika harva tästä aihepiiristä laajemmin omakohtaista kokemusta omaava. Sen verran paljon alkaa olla patoutuneita tunteita ja korkeita v-käyriä/m-käyriä itse kullakin. Ja väittäisinpä vielä, että aivan aiheesta.

Vaan paljon kehuttuja laajakaista- ja webbikamerayhteyksiä hyödyntämällä voitaisiin kansalaisten toimesta kysyä ja saada vastauksia suoraan huippupäättäjiltä esimerkiksi tästä ongelma – alueesta: Ensi alkuun sivistyneen oloisesti ja mahdollisimman sisäsiististi.

Vastausvuorossa kulloinkin olevan huippupäättäjän elekielen kirjon näkeminen on mielestäni erittäin tärkeää. Joten nykimätön kamerayhteys on teknisessä ratkaisussa ehdoton perusvaatimus. Sekä suora palautteenanto tyydyttikö vastaus yleisöä high-tech hiirityyliin: Yksi klikkaus – kyllä , kaksi klikkausta – ei, sarjaklikkaukset – vastaa kysymykseen.

Myöskin tietotekninen jälkiseuranta pitää olla järjestetty sille miten kansalaisilta saadut hyvät ideat ja palautteet tosiasiallisesti nivoutuvat ja kulkevat muun muassa lakihankkeen mukana.

Siten olisi aktiivisten kansalaisten helppoa seurata missä vaiheessa annettu palaute putoaa ja kenen tai keiden toimesta pois.

Tekstimuotoinen kysymysten ja vastausten edestakainen sahaaminen on mielestäni tänä päivänä kansalaisten ala-arviointia. Otan asiasta yhden valaisevan esimerkin.

Otakantaa.fi:n tarkoitus (http://www.otakantaa.fi/)

”Otakantaa.fi on vuonna 2000 avattu valtionhallinnon sähköinen kansalaisfoorumi, jolla kansalaiset voivat kommentoida hallinnossa käynnistyviä tai käynnissä olevia hankkeita, lainsäädäntöuudistuksia jne. Keskustelut ja kansalaispuheenvuorot ohjautuvat hankkeista vastaaville virkamiehille, ja ne liitetään osaksi hankkeiden valmistelua.

Otakantaa.fi - foorumilla ei tällä hetkellä ole käynnissä olevia keskusteluja.”

Lainsäädäntövallan ja laillisuusvalvonnan ulkoistaminen on jo tapahtunut?

Mitkä instanssit tai järjestöt Suomessa tällä hetkellä tosiasiallisesti säätävät lait ja saattavat ne ohjailullaan voimaan?

Onko kaikessa hiljaisuudessa tapahtunut niin, että eduskunta ja laillisuusvalvojat ovat ulkoistaneet koko toimintansa tosiasiallisesti yhä kovaotteisemmaksi käyvän kolmikannan haltuun?

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa ”Kolmikanta on politiikassa kaksiteräinen miekka” 15.9.2006 todettiin seuraavaa:

”Vaikka kolmikantayhteistyö ei ole täysin tuntematonta monissa muissakaan maissa, missään eurooppalaisessa demokratiassa sille ei ole annettu läheskään samanlaista asemaa kuin meillä.

Jo pitkäaikainen pääministeri Kalevi Sorsa myönsi olevan periaatteellisesti päin mäntyä, että yhä suurempi osa lainsäädännön valmistelusta oli siirtynyt eduskunnan käsistä työmarkkinajärjestöille.

Tilanne ei ole Sorsan ajoista korjaantunut. Suomessa on niin totuttu kolmikantaan ja sen käyttökelpoisuuteen konsensuksen lujittajana, että sen arveluttaviin piirteisiin ei muisteta eikä välitetä kiinnittää huomiota.”

Nahkurin orsilla lienee aina tilaa sille, joka uskaltaa kyseenalaistaa kolmikantaa

”Etlan ja Evan toimitusjohtaja Sixten Korkman on rohjennut ääneen ihmetellä suomalaisen kolmikannan saavuttamaa asemaa (Taloussanomat 8.9). Korkman palautti mieliin, miten esimerkiksi taannoisessa työeläkejärjestelmän uudistamisessa eduskunta oli pelkkä kumileimasin.

Vaikka kyseessä oli suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän peruspilareita koskeva uudistus, eduskunta sai tyytyä seuraamaan sitä katseella ja vahvistamaan kiltisti sen, mitä eduskunnan ulkopuolella oli sovittu.

Sama toistuu muiden työelämään liittyvien lakien yhteydessä.

Perustuslain mukaan lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle. Vaikka kolmikanta tuottaa käytännössä myös hyviä tuloksia, poliittisen järjestelmämme keskeisiä periaatteita ei saisi unohtaa: työmarkkinajärjestöjä voi kuunnella, mutta niitä ei saa nostaa lainsäädäntötyössä eduskunnan yläpuolelle.”

Valtaahan ei tänäkään päivänä anneta ilmaiseksi, vaan se otetaan.

Näinhän tuntuu muun muassa Nelosella pyörivässä historiasarjassa Rooma tapahtuvan opetuksellisesti koko ajan.

Petri

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Otan esimerkin eduskunnan käsittelyssä olevan HE 12/2006 tiimoilta:

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että oikeudenkäynnin julkisuutta hallintotuomioistuimissa koskeva lainsäädäntö uudistetaan kokonaisuudessaan. Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annettaisiin uusi laki. Lisäksi ehdotetaan muutoksia viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin sekä yhteentoista muuhun lakiin.

Esityksen tavoitteena on lisätä oikeudenkäynnin avoimuutta sekä ratkaista julkisuuden ja yksityisyyden suojan välinen ristiriita asianosaisten oikeusturvan takaavalla tavalla. Tarkoituksena on turvata erityisesti hallintotuomioistuinten päätösten ja niiden perustelujen julkisuus mahdollisimman laajasti. Tavoitteena on myös selkeyttää sääntelyä.

Ehdotusten lähtökohtana olisi oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuus. Esityksen mukaan oikeudenkäyntiasiakirjan salassapitoperusteet määräytyisivät pääosin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai muussa laissa olevien säännösten mukaisesti niin kuin nykyisin. Esityksessä annettaisiin kuitenkin hallintotuomioistuimelle nykyistä enemmän mahdollisuuksia laajentaa oikeudenkäynnin julkisuutta tai antaa tietyin edellytyksin tietoja myös salassa pidettäväksi säädetystä asiakirjasta. Sääntelyssä pyrittäisiin turvaamaan erityisesti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen sekä päätösten ja niiden perustelujen julkisuus.

Asianosaisella olisi eräissä tilanteissa oikeus saada tieto sellaisistakin oikeudenkäynnissä esitetyistä selvityksistä, joista hänellä ei ole ollut oikeutta saada tietoa hallintomenettelyssä, jos ne voivat vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn hallintotuomioistuimessa. Sääntely laajentaisi asianosaisen tiedonsaantioikeutta nykyisestä.

Suullinen käsittely olisi julkinen. Se toimitettaisiin kuitenkin kokonaan tai osittain suljettuna, jos siinä esitetään tieto, joka on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain tai muun lain mukaan salassa pidettävä. Suullinen käsittely voitaisiin toimittaa suljettuna myös asianosaisen pyynnöstä tietyin edellytyksin. Tuomioistuin voisi päätöksellään laajentaa suullisen käsittelyn julkisuutta, jos tämä on tarpeen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi.

Tiedon saamista koskeva pyyntö käsiteltäisiin tuomioistuimessa yleensä ensin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaisessa menettelyssä hallintoasiana. Tiedon antamisesta päätettäisiin kuitenkin lainkäyttöasiana, jos kyse on tiedon tai asiakirjan antamisesta oikeudenkäynnissä osallisena olevalle asianosaiselle ja asia on tarpeen ratkaista vireillä olevassa oikeudenkäynnissä. Lainkäyttöasiana ratkaistaisiin myös suullisen käsittelyn julkisuutta koskevat seikat.

Ehdotettua lakia oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa sovellettaisiin yleisissä hallintotuomioistuimissa ja vakuutusoikeudessa. Sitä sovellettaisiin myös markkinaoikeudessa, työtuomioistuimessa sekä muutoksenhakuasioita käsittelemään perustetuissa lautakunnissa silloin, kun asian käsittelyssä sovelletaan hallintolainkäyttölakia.

Esitys on tarkoitettu käsiteltäväksi yhdessä oikeudenkäynnin julkisuutta yleisissä tuomioistuimissa koskevan esityksen kanssa.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan noin puolen vuoden kuluttua siitä, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

Lähde: http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2006/20060012

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Muuten.

1. Keiden kaikkien sormenjäljet ja rähmäräpylöiden peukalonmerkit löytyvät tuosta HE 12/2006 vakuutusoikeutta koskien?

2. Miksi ihmeessä vakuutusoikeuden ja sen alapuolella toimivien lautakuntien lääkärijäsenen lausumat pitää saada salaisiksi 80-100 vuoden ajaksi asianomaiselta itseltään?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Vakuutusoikeuden ylituomarin Timo Havun allekirjoittamassa lausunnossa halutaan saada mukamas vilpittömästi tarkennus lääkärijäsenen lausumien salassapitoaikaan.

Joten erityisesti sivut 6 (11), 7 (11) ja 11 (11) tuosta Vakuutusoikeuden lausunnosta lienevät valmistautumista hyvällä oraalla olevan ryhmäkanneryhmämahdollisuuden kasvun tyrehdyttämiselle mm. perustuslain vastaisiksi vakuutusoikeudessa ja ensimmäisen asteen lautakunnissa jo vuonna 1996 apulaisoikeusasiamies Paunion katsomia ns. liitepäätöksiä vastaan.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

OMLS 2005:23, 6. Työtuomioistuin ja Vakuutusoikeus, PDF-tiedosto, 12 s.
lausunto löytyy tätä kirjoittaessani osoitteessa:
http://www.om.fi/tulostus/33853.htm

1. Miksi siinä mainitut asiat ovat HE 12/2006 mainostekstissä mainitun avoimuuden kanssa todella pahassa ristiriidassa?

2. Mitä on tapahtumassa jälleen kerran vallan käytön kulisseissa perustuslain 21 §:n ja 22 §:n suhteen?

3. Miksi Suomen valtio ei halua edelleenkään noudattaa lakisääteisiä vakuutuksia käsittelevässä ja salailuun erikoistuneessa erityistuomioistuinjärjestelmässä muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikloja 6 ja 13?