keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

”Käymme harmaan alueen laitaa” – 1900-luku AOA ja EOA osa 1/2




- Klikkaamalla kaaviota hiirelläsi, saat sen ruudullesi isompana
Kirjoitimme 23.5.2007 jaksossa: ”Lakisääteiset vakuutukset – vasta osa Finngate skandaalia? 2/3”, miten oikeuskansleri on kytkeytynyt yllä olevan kaavion harmaan toiminnan alueeseen.

Kyseisessä osassa läpivalaistiin vakuutuslääkärijäsenten riippuvaisuutta vakuutusyhtiöistä koskien erityistuomioistuinjärjestelmää.

Seuraavissa jaksoissamme käymme hahmottelemamme harmaan alueen laitaa ensin eduskunnan apulaisoikeusasianmiehen (AOA) mukana kulkien 1900 – luvulla ja sitten 2000 - luvulla eduskunnan oikeusasiamiehen (EOA ) vinkkelistä kurkkien.

Yllättäen taustalta löytyy oikeuskansleriin verrattuna jonkin verran yritystä puuttua vakuutusyhtiöiden ylivaltaan. Valitettavasti sanat eivät ole muuttuneet teoiksi.

Jo tässä kohtaa esiteltävää materiaalia voimme tulla siihen loppupäätelmään, että suomalainen kahden lääkärin loukku ei ole mikään vahingossa syntynyt juridinen ongelma, vaan puhtaan sekä vakaan poliittisen kaupankäynnin tulos. Samalla se on nerokas näyte niistä nelikannan nerokkaan eliitin jäsenten taidoista, johon vain korporativistinen järjestelmä konsensuksen sukseessaan kykenee.

Työryhmämme mieliin heräsi uusia kaavioita hahmotellessamme sama kysymys- yhä uudelleen ja uudelleen:

”Ketkä toimijat henkilöinä ja organisaatioina hyötyvät nykyisestä vakiintuneesta toimintatavasta rahallisesti kaikkein eniten?”

Vanhanaikaista korruptiotahan meidän yhteiskunnassamme ei virallisesti ole, mutta onhan kaikkien hyvin tuntemista tietokoneiden käyttöjärjestelmistäkin tullut uusi versioita tasaisen tehokkaaseen tahtiin.

VUONNA 1996 TAPAHTUNUTTA JA TUTKITTUA





- Klikkaamalla kaaviota hiirelläsi, saat sen ruudullesi isompana -
Oheisen kaavion mukainen kahden lääkärikunnan loukku toimi jo käytännössä, mutta sitä pyörittävän kokonaisuuden hahmottaminen oli yksittäiselle potilaalle vielä mahdoton tehtävä.

Moni potilas luuli olevansa tapauksena vain yksittäinen eikä monella potilaista ollut tarvittavia voimavaroja aloittaa vuosikausia kestävää kirjallista valitusrulettia.

Internetin ja kotitietokoneiden yleistyminen Suomessa vuoden 1996 loppupuolella alkoivat pikku hiljaa luoda pohjaa sille potilaiden valtakunnalliselle verkostumiselle, joka nyt levittää tietoa 24 tuntia vuorokaudessa.

Vuoden 1996 lopussa eduskunnan apualaisoikeusasiamies Riitta – Leena Paunio ja esittelijäneuvos Marina Äimä antoivat sikäli merkittävän päätöksen, että siitä voitaneen aloittaa taannehtivan korvausvastuun laskeminen Suomen valtiolle ja vakuutusyhtiöille.

Siis kaikissa sellaisissa tapauksissa, joissa potilas on saanut vuosia kestäneen valituskierroksensa päätteeksi ns. liitepäätöksen.

Samalla kertaa tulevat sitten tositilanteessa testatuiksi Suomen perustuslain 22 § ja 88 §, jotka kuuluvat seuraavanlaisesti:

22 §
Perusoikeuksien turvaaminen
Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

- -

88 §
Yksityisen laillinen saatava valtiolta
Jokaisella on oikeus talousarviosta riippumatta saada valtiolta se, mitä hänelle laillisesti kuuluu.


EDUSKUNNAN APULAISOIKEUSASIAMIES 31.12.1996 Dnro 2675/2/96

Valtioneuvostolle

Asia: KIELTEISTEN TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKETTÄ JA YKSILÖLLISTÄ VARHAISELÄKETTÄ KOSKEVIEN PÄÄTÖSTEN PERUSTELUT


Olen havainnut useista kanteluista viime vuosien aikana, että työkyvyttömyyseläkeasioissa ja yksilöllistä varhaiseläkettä koskevissa asioissa annettujen kielteisten päätösten perustelut ovat olleet varsin niukat. Kielteisten päätösten perusteluilla ja myös ratkaistavien asioiden käsittelyaikojen pysymisellä kohtuullisena on kuitenkin eläke-asioissa oikeusturvan toteutumisen kannalta olennainen merkitys.

Näistä syistä olen omana aloitteenani selvittänyt, perustellaanko päätökset sanotunlaisissa asioissa oikeusturvavaatimukset täyttävällä tavalla. Olen antanut asiassa oheen liitetyn päätöksen (dnro 489/2/96).

Päätöksessäni olen todennut voimassa olevan lainsäädäntömme sekä eläkkeen hakijoiden oikeusturvan edellyttävän, että työkyvyttömyyseläkkeitä ja yksilöllistä varhaiseläkettä koskevien hylkäävien päätösten tulee olla yksilöllisesti perusteltuja.

Asiassa saadun selvityksen mukaan eläkelaitokset perustelevatkin päätöksensä yleensä yksilöllisesti ja perustelut ovat havaintojeni mukaan kehittyneet selvästi oikeusturvavaatimukset huomioon ottavaan suuntaan viimeisten vuosien aikana.

Sen sijaan eräiden muutoksenhakuasteiden päätökset ovat selvityksen mukaan edelleen suppeita ja kaavamaisia.

Niin sanottuja liitepäätöksiä, joiden perusteluina viitataan yleisesti alemman asteen päätökseen tai joita ei perustella, käytetään saamieni selvitysten mukaan edelleen tarkastuslautakunnassa, Kuntien eläkelautakunnassa ja vakuutusoikeudessa.

Niiden päätösten perustelutapaa en ole voinut päätöksessäni pitää lainsäädäntömme edellytyksiä täyttävänä.
Olen tästä syystä esittänyt käsityksenäni, että vakuutusoikeuden ja sanottujen lautakuntien tulisi kehittää työtapojaan niin, että kielteisten päätösten perusteet voidaan ilmaista yksilöllisesti perustelemalla.

Tarkastuslautakunta, Kuntien eläkelautakunta ja vakuutusoikeus ovat selvityksissään todenneet, että niillä ei ole käytössään riittäviä voimavaroja perustelukäytäntönsä muuttamiseen siten, että ne voisivat samalla säilyttää nykyiset käsittelyajat.

Päätöksiä antavilla muutoksenhakuasteilla tulee olla käytettävissään riittävät voimavarat sen turvaamiseksi, että yksilöllisesti perustellut päätökset voidaan antaa kohtuullisessa käsittelyajassa.

Koska selvityksen mukaan tähän ei ole mahdollisuutta mutta sekä voimassa oleva lainsäädäntömme että eläkkeen hakijoiden oikeusturva tätä edellyttävät, saatan valtioneuvoston tietoon vakuutusoikeuden ja eläkeasioita käsittelevien edellä sanottujen muutoksenhakulautakuntien näkemyksen voimavarojensa riittämättömyydestä näiden tavoitteiden toteuttamiseksi.

Samalla kiinnitän huomiota siihen, että eläkeasioita koskevassa päätöksenteossa on otettava soveltuvin osin huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan määräykset oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön mukaan resurssipulasta tai muista rakenteellisista seikoista aiheutuvat viivästykset eivät poista valtion vastuuta, sillä sopimus asettaa sopimusvaltioille velvollisuuden organisoida oikeusjärjestyksensä tavalla, joka sallii tuomioistuinten noudattaa 6 artiklan 1 kappaleen vaatimuksia, mukaan luettuna vaatimus oikeudesta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa ( tapaus Zimmermann ja Steiner, tuomio 13.7.1983 A 66 ).
Viitaten oheiseen päätökseeni saatan eduskunnan oikeusasiamiehen johtosäännön 8 ja 8 a §:stä ilmeneviin periaatteisiin viitaten havaitsemani seikat valtioneuvoston tietoon tarpeelliseksi katsottaviin toimenpiteisiin ryhtymistä varten, joista pyydän ilmoittamaan 1.9.1997 mennessä.

Apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio
Esittelijäneuvos Marina Äimä

# # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # #

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätös dnro 489/2/96 on kokonaisuudessaan kaikkien halukkaiden tilattavissa eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta.

VUONNA 1997 EDUSKUNNASSA KYSYTTYÄ JA MINISTERIN LUPAAMAA

KK 998/1997 Sulo Aittoniemi /kesk - Eläkevalituksiin annettujen päätösten perustelemisesta

Eduskunnan Puhemiehelle,

Suomen sanotaan olevan oikeusvaltio, mutta niinhän sitä sanotaan paljon muutakin.

Oikeusvaltion tunnusmerkeistä ovat hyvin kaukana ensinnäkin Kelan antamat päätökset työttömyyseläkettä koskeviin hakemuksiin sekä eläkepäätöksiä koskeviin valituksiin annetut päätökset perustelujen osalta.

Vaikka eduskunta on hiillostanut Kansaneläkelaitosta vuosikaupalla, se ei ole muuttanut tyyliään.

Eläkepäätös hylätään Kelan lääkärin suosituksesta, vaikka hakijalla on kymmenkertainen määrä yhtäpitäviä lääkärintodistuksia työkyvyttömyydestä.

Kelan lääkäri ei ole edes tavannut eläkkeen hakijaa, mutta tietää asian paremmin kuin tutkimuksen suorittaneet lääkärit.

Kun eläkkeitä koskevista päätöksistä valitetaan ja valitukset yleensä hylätään, sanaakaan ei riitä perusteluksi hylkäävälle päätökselle, vaikka kansainvälisten oikeusinstituutioiden mukaan ihmisellä on oikeus vaatia asiassa perusteltu päätös.

Ilmeisesti perusteluja ei kirjata siitä syystä, ettei ole mitään perusteita hylkäävälle päätökselle.


Oikeudeton tila maassa siis jatkuu, ja nyt kun maa on saanut uuden, erityisesti köyhän asialle ilmoittautuneen ministerin, on syytä kysyä jälleen kerran valtiopäiväjärjestyksen 37
§:n 1 momenttiin viitaten:

Milloin Kansaneläkelaitos alkaa antaa oikeudenmukaisia päätöksiä työkyvyttömyyseläkettä koskeviin anomuksiin siten, että niissä tunnustetaan hakijaa tutkineen valantehneen lääkärin havainnot, ja huolehtiiko Hallitus myös siitä, että eläkeasioista valitettaessa päätökset ryhdytään antamaan perusteltuina silloin kun valitus on hylätty?

Helsingissä 17 päivänä lokakuuta 1997
Sulo Aittoniemi /kesk

-----------------------------------------------

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäreen (sd.) vastaus:

Eduskunnan Puhemiehelle

Valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva Puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sulo Aittoniemen näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen n:o 998:
Milloin Kansaneläkelaitos alkaa antaa oikeudenmukaisia päätöksiä työkyvyttömyyseläkettä koskeviin anomuksiin siten, että niissä tunnustetaan hakijaa tutkineen valantehneen lääkärin havainnot, ja huolehtiiko Hallitus myös siitä, että eläkeasioista valitettaessa päätökset ryhdytään antamaan perusteltuina silloin kun valitus on hylätty?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Kansaneläkelaissa ja työeläkelaeissa on nimenomaiset säännökset siitä, milloin henkilöä voidaan pitää näiden lakien mukaisesti työkyvyttömänä.

Kansaneläkelain 22 §:n 1 momentin mukaan työkyvyttömänä pidetään tätä lakia sovellettaessa henkilöä, joka sairauden, vian tai vamman takia on kykenemätön tekemään tavallista työtään tai muuta siihen verrattavaa työtä, mitä on pidettävä ikä, ammattitaito ja muut seikat huomioon ottaen hänelle sopivana ja kohtuullisen toimeentulon turvaavana.

Edellä mainittujen lakien mukaan henkilön työkyvyttömyyden ratkaisevat ensi kädessä kysymyksessä olevia etuuksia hoitavat eläkelaitokset eli työeläkelakien mukainen eläkelaitos ja kansaneläkelaitos.

Eläkelaitosten päätöksistä voi valittaa laeissa säädetyille muutoksenhakuelimille.

Suomessa on noin 15 000 laillistettua lääkäriä.

Lääkäreiden yhtenä tehtävänä on antaa asiantuntija lausuntoja potilaansa sairauksista ja niiden vaikutuksesta hänen työ- ja toimintakykyynsä.

Eläkkeenhakijan hoitavan lääkärin lausunto on yksi keskeinen selvitys päätettäessä hakijan oikeudesta työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Hoitavalla lääkärillä ei ole kuitenkaan ratkaisuvaltaa potilaansa oikeudesta työkyvyttömyyseläkkeeseen. Hoitavan lääkärin lausunto on vain eläkelaitoksen päätöksentekoa varten tarvittava asiakirja, jossa diagnosoidaan potilaan sairaudet ja kuvataan hänen sairauksiaan ja toimintakykyään.

Hoitava lääkäri esittää lausunnossaan myös oman arvionsa potilaansa työkyvystä ja kuntoutusmahdollisuuksista.

Eläkelaitoksen työkyvyttömyyseläkeratkaisu perustuu arvioon eläkkeenhakijan kokonaistilanteesta. Tässä päätöksenteossa arvioidaan hakijan jäljellä oleva työkyky, kuntoutustoimenpiteiden tarve sekä se, minkälaiseen työhön hän jäljellä olevalla työkyvyllä pystyisi. Tällöin otetaan terveydellisten seikkojen lisäksi huomioon esimerkiksi hakijan ikä, ammatti, koulutus, työkokemus, kotipaikkasidonnaisuus ja asuinpaikan työllisyystilanne.

Eläkelaitosten ja muutoksenhakuelimien vakuutuslääkäreiden tulee olla vakuutuslääketieteen asiantuntijoita, joiden tehtävänä on harkita eläkkeenhakijan työkyvyttömyyttä myös muihin työkyvyttömyyseläkkeenhakijoihin nähden tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Tätä harkintaansa varten asiantuntijalääkärijäsen tarvitsee seikkaperäisesti laaditun lääkärintodistuksen, jossa on riittävät tiedot.

Asiantuntijalääkäreiden pyrkimyksenä on olla ehdottoman objektiivisia. Harkinnan tulee perustua havaittuihin tosiseikkoihin, ei vaikutelmiin. He eivät saa myöskään olla potilaan suoran tai epäsuoran painostuksen kohteena.

Asiantuntijalääkäreillä tulee olla riittävän korkea ja ajanmukainen lääketieteellisen tiedon taso ja hyvä kokemus käytännön lääkärin työstä.
On myös huomattava, etteivät eläkelaitosten eivätkä muutoksenhakuelinten päätökset perustu yksinomaan asiantuntijalääkärin harkintaan, vaan päätöksentekoon osallistuu useampia jäseniä.

Ja, kuten edellä on todettu, ratkaisu tapahtuu arvioimalla tasapuolisesti eläkkeenhakijan kokonaistilanne suhteessa myös muihin työkyvyttömyyseläkkeenhakijoihin.

Sosiaali- ja terveysministeriö on kiinnittänyt huomiota eläkepäätösten perustelemiseen.

Ministeriö asetti jo vuonna 1984 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia ohjeet eläkelaitoksia varten työkyvyttömyyseläkepäätösten perustelemiseksi (STM työryhmämuistio 1985:22).

Ministeriön ohjeiden jälkeen eläkelaitokset aikoivatkin perustella päätöksiä yksilöllisesti.

Viimeksi Kansaneläkelaitoksen ja yksityisten alojen työeläkelaitosten päätöksentekoon ja päätösten perustelemiseen on kiinnitetty lainsäädäntötasolla huomiota vuoden 1995 alusta voimaan tulleissa kansaneläkelain ja yksityisten alojen työeläkelakien muutoksissa (878-892/1994). Näillä lainmuutoksilla muun muassa hallintomenettelylain säännöksissä ilmaistut periaatteet ulotettiin koskemaan myös yksityisten alojen työeläkelaitoksia.

Kansaneläkelaitosta hallintomenettelylaki on koskenut jo tätä ennen. Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies on oma-aloitteisesti selvittänyt kielteisten työkyvyttömyys- ja yksilöllistä varhaiseläkettä koskevien päätösten perusteluita ja on antanut asiasta päätöksen vuoden 1996 lopussa (dnro 489/12/96).
Apulaisoikeusasiamiehen saamien selvitysten mukaan eläkelaitokset perustelevat päätöksensä yleensä yksilöllisesti ja niiden perustelut ovat viimeisten vuosien aikana kehittyneet selvästi oikeusturvavaatimukset huomioon ottavaan suuntaan.

Sen sijaan apulaisoikeusasiamies on katsonut, että tarkastuslautakunnan, Kuntien eläkelautakunnan ja vakuutusoikeuden niin sanottujen liitepäätösten, eli päätösten, joiden perusteluina viitataan yleisesti alemman asteen päätökseen tai joita ei perustella, perustelutapa ei täytä lainsäädäntömme edellytyksiä.

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan näiden muutoksenhakuelimien tulisi kehittää työtapojaan niin, että kielteisten päätösten perusteet voidaan ilmaista yksilöllisesti perustelemalla.

Sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, sisäasianministeriö ja oikeusministeriö selvittävät parhaillaan yhdessä, kuinka apulaisoikeusasiamiehen havaitsemat puutteet voitaisiin parhaalla ja mahdollisimman nopealla tavalla korjata ja siten parantaa eläkkeenhakijan mahdollisuuksia ymmärtää hänelle annetun päätöksen sisältö.

Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 1997
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre
Lähde: Eduskunnan www – sivusto

# # # # # # # # # # # # # # # # # #

Latoja – Larssonimme marginaalihuomiot:

1. Sisäasiainministeriön alaisuuteen kuuluvat Kuntien eläkevakuutuksen asiat.

2. Valtiovarainministeriön alaisuuteen kuuluvat Valtiokonttorin asiat.

3. Sosiaali – ja terveysministeriön alaisuuteen kuuluvat muun muassa ensimmäisen asteen muutoksenhakulautakunnat, vakuutus – ja työeläkeyhtiöiden asiat lakisääteisiin vakuutuksiin liittyviltä osin.

4. Oikeusministeriön alaisuuteen kuuluvat vakuutusoikeuden asiat.

VUONNA 1999 APULAISOIKEUSASIAMIEHEN LEHTIHAASTATTELUSSA TOTEAMAA
Muutamaa vuotta myöhemmin asioissa ei ole tapahtunut jostain ihmeen syystä mitään edistymistä:

”Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio pitää oleellisen tärkeänä, että sosiaaliturvasta päättävien puolueettomuus ei vaarannu.

Hän odottaa sosiaali- ja terveysministeriöltä syyskuun loppuun mennessä selvitystä, miten se on linjannut ja valvoo vakuutuslääkäreiden ja muutoksenhakuasteena toimivien lautakuntien lääkärijäsenten riippumattomuusvaatimuksia.

Paunio muistutti vakuutusoikeuden viimesyksyisestä "hyvin merkityksellisestä" päätöksestä.

Siinä eläkelautakunnan lääkärijäsenen puolueettomuuden arvioitiin vaarantuneen.

Hän toimi tuomarina asiassa, jossa toisena osapuolena oli eläkevakuutusyhtiö, joka kuului hänen työnantajansa kanssa samaan vakuutusyhtiöryhmään.

Eduskunnassa pohdittiin keskiviikkona työkyvyttömyyseläkkeitä ja oikeusturvaa.

Kansanedustaja Marjatta Stenius-Kaukosen (vas) vetämä seminaari oli jatkoa kansanedustajien kuukausi sitten sekä sosiaali- ja terveys- että oikeusministeriölle jättämälle vetoomukselle.

Vetoomuksessa oltiin huolestuneita mm. siitä, että työkyvyttömyyseläkkeiden ratkaisukäytäntö on kiristynyt ilman että lainsäädäntöä on kovennettu.

Kansanedustajat olivat huolissaan myös siitä, että eläkelaitosten työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäyspäätökset ovat kaavamaisia ja puutteellisesti perusteltuja.


- Vakuutusoikeuden, tarkastuslautakunnan ja kuntien eläkelautakunnan päätökset olivat edelleen suppeita, kaavamaisia eivätkä sisältäneet yksilöllisiä perusteluja, apulaisoikeusasiamies vahvisti edustajien väittämät tekemiensä tutkimusten perusteella.

Paunio kertoi lähettäneensä selvityksensä hallituksen tietoon ja toivoneensa myös, että päätöksiä antaville muutoksenhakuasteille taataan riittävät voimavarat.

Neljä ministeriötä lupasi vastauksissaan kiinnittää perusteluihin huomiota. Lisää voimavaroja esitys ei Paunion mukaan kuitenkaan tuottanut.

Apulaisoikeusasiamies pitää erityisen ongelmallisena myös sitä, että työkyvyttömyyseläkettä hakevat eivät saa muutoksenhakulautakuntien ja vakuutusoikeuden asiantuntijalääkäreiden lausuntoja nähtäväkseen.

- Kaikki se aineisto, jolle hakijan ratkaisu perustuu, tulisi olla hakijan käytettävissä, Paunio vaati.”

Lähde: Turun Sanomat 17.6.1999 - Ministeriön pitää selvittää vakuutuslääkärien valvonta

# # # # # # # # # # # # # # # # # #


Entisen keskustan kansanedustaja Sulo Aittoniemen tekemiä muita erinomaisia kirjallisia kysymyksiä hallitukselle aiheesta ovat muun muassa seuraavat valintamme:

KK 159/1992 - Työkyvyttömyyseläkettä koskevien päätösperusteiden tutkimisesta
KK 579/1994 - Pitkäaikaistyöttömien mahdollisuuksista palata työelämään
KK 591/1994 - Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisperusteista
KK 876/1994 - Tapaturmavakuutusten korvauskäsittelyn nopeuttamisesta
KK 299/1996 - Eläkevakuutusyhtiöiden toiminnan valvonnan tehostamisesta
KK 342/1996 - Eläkehakemuksia koskevien päätösten perustelemisesta
KK 1106/1997 - Vakuutuksenottajien oikeuksien turvaamisesta
KK 34/1998 - Vakuutusyhtiöiden eläkepäätöksistä
KK 1518/1998 - Kielteisten eläkepäätösten perustelemisesta

Vastaajana kyseisiin kirjallisiin kysymyksiin on ollut muun muassa pitkään sosiaali- ja terveysministerinä toiminut Sinikka Mönkäre (sd.)

Kysymyksissä esiintuodut ongelmat ovat vuonna 2007 jostain ihmeenkumman syystä edelleen voimassa…..

Samalla kun, Mönkäreen Tervaus (MT) – menetelmänä kansalaisten joukossa tunnettu, hylkäävien päätösten jättäminen ilman tosiasiallisia perusteluita on levinnyt mystisesti koko erityistuomioistuinjärjestelmään.

Terveisin
Oikeusturvan VOLF - työryhmä
 



* * *

Haluatko auttaa meitä kaikkia? - 6.10.2016
Se mitä ei virallisesti ei tunnusteta. Sitä ei ole olemassa. Se mitä ei ole virallisesti olemassa, sitä ei tarvitse korjata. Saatikka korvata.

Uusimmat käänteet ja ison kuvan katsaukset löytyvät; esimerkiksi
>>> Suomi 2017 - verkoston
kautta.

Liity mukaan toimiin yli puolue- ja aaterajojen. Yli media- ja etujärjestörajojen.

Yhdessä toimien huomaamme, voimme vaikuttaa ja olemme enemmän.

 

* * * *
 


Oikeusturvan ajankuvan etusivulle > tästä linkistä -

* * * *

- Muista myös avoimet kanavamme Twitterissä ja Facebookissa -


Kun kaikki tietävät. Kaikki ymmärtävät. Isojakin asiakokonaisuuksia.

* * * *


- Kaikki kirjoituksemma linkit ovat julkaisun hetkellä toiminnassa -

Tunnisteet: , , , ,

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home