maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Lainsäädäntöohjelman priorisointi toteutumassa

Kesäkuussa uutisvälineissä oikeusministeriön kansliapäällikkö Kirsti Rissanen esitti, että hallitukset ryhtyvät vastaisuudessa laatimaan koko vaalikauden kattavia lainsäädäntöohjelmia.

Eli jos tiedossa olevien ongelmien suhteen asia ei läpäise esimerkiksi kolmikannan esiseulontaa, niin seuraava ratkaisukerta esimerkiksi vakuutuslääkärijärjestelmän tiimoilta siirtyy lainsäädännössä vuoteen 2011. Ilman, että kohteena oleva kansalaiset huomaavat yhtään mitään.

Helsingin Sanomissa 19.6.06 olleen artikkelissa olleen Rissasen haastattelun mukaan lainsäädäntöohjelmien toteutumista seuraisi erityinen ministeriryhmä tai –valiokunta.

Lisäksi kansliapäällikkö Kirsti Rissanen totesi haastattelussa seuraavaa:

”Yhden hallinnonalan sisällä valmisteltu lainsäädäntö saattaa synnyttää yllättäviä heijastus- ja kerrannaisvaikutuksia toisaalla hallinnossa. Se esimerkiksi johtaa tuomioistuimille tehtyjen valitusten lisääntymiseen, mikä puolestaan maksaa aikaa ja rahaa.”

Tähän Rissanen löytää merkittävän syynkin, läheskään kaikki lainvalmistelijat eivät tunne oikeusjärjestyksen perusteita.

"Laatuongelmat ovat niin laajoja, ettei niihin pystytä tehokkaasti puuttumaan nykyisen kaltaisella ohjaus- ja tukijärjestelmällä."

Salakavalat piiru kerrallaan tapahtuvat lakimuutokset

Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg kirjoitti 22.6.2006 Helsingin Sanominen Vieraskynä - palstalla ”Lainsäädäntö on Suomessa näpertelyä” muun muassa seuraavasti:

”Yli 40 prosenttia eduskunnan sotien jälkeen säätämistä laeista on vain yhden pykälän muutoksia. Toisin sanoen eduskunta työllistetään tekemään silppua. Kokonaisnäkemystä ei ole sen enempää lakien laatijoilla kuin muutoksia valmistelevilla virkamiehilläkään. Suomalainen normitulva ei ole kokonaisuutena kenenkään hallinnassa.

Lainsäädäntö on pääosin puhtaasti kotimaista toimintaa, ja Euroopan integraatio vaikuttaa siihen loppujen lopuksi hyvin vähän. EU:ta ei pidä syyttää kotimaisista lainsäädäntömöhläyksistä senkään takia, että meidän omat ministerimmehän niitä lakeja ovat Brysselissäkin olleet säätämässä. Ei niitä meille ulkoapäin pakoteta.”

Näissä yhden kahden pykälän muutoksissa on mielestäni se ongelma, että ne voidaan livauttaa sisään isoon lakikokonaisuuteen ilman julkisuuden joskus armotontakin valokeilaa.

Tällaisesta tapauksestahan tämä blogikin itseasiassa käynnistyi….
Petri